Paitatehdas - violettia

Epäilen vahvasti, ettei kenellekkään ole jäänyt epäselväksi se, että violetti on ehdottomasti yksi lempireistäni. Siksi aina riemastun suunnattomasti, kun eteen tulee hyvänoloinen violettikangas.

Taannoin tein eurokankaan alelaarista trikoo löydön ja Selia muisti minua ihanalla violetilla kalakankaalla yllätyspussissaan. Näin heti kalakankaan nähtyä täydellisen yhteensopivuuden noiden kankaiden välillä. Ja ollenkaan ei haitannut se, että kankaiden sävyt eivät olleet yksi yhteen. Kaavaksi valikoitui jo tutuksi tullut burdan kaava.

Ompeluvaihe tuli nopeasti valniiksi, lukuunottamatta yksiväristen hihojen väärin ompelua, joka on tietysti hyvä huomata istutusvaiheessa, kun ei ne hihat vaan kolahtanutpaikoilleen. No eihän ne kolahda, jos sattuu olemaan kaksi tismalleen identtistä hihaa. Noh korjaamiseen ei onneksi kauaa mennyt, vaikka purkaa pitikin.

Vaikka muutama päivä takaperin tekemäni kettupaita on tehty samalla kaavalla ja samalla koolla, tuntuu tämä violettipaita istuvan huomattavasti paremmin päälle. Tämä ei ollenkaan ahdista ja putista, vaikka tiukka onkin. Toisena onnistuneena asiana on ehdottomasti kaksoisneulan tikkaukset. Kaikki tikkaukset sain tehtyä oikealta puolelta ja siististi suoraan. Ooh, mikä onnistumisen kokemus.

Kaiken kaikkiaan voin vain sanoa olevani tyytyväinen materiaaliin, laatuun ja tietysti myös valmiiseen työhön ja oman käden jälkeen. 

Lahjavaatteet

Black Fridayn markkinoilta Selian Shopista bonhasin tämän ihana harmaan tekstiprintin. Jo kankaan nähdessäni mieleen tuli suoraan siskoni, jonka päällä pystyin sieluni silmin paidan tuosta kankaasta kuvittelemaan.

Kaavaksi valikoitui Burdan luottokaava, joka tosin täytyi piirtää paria kokoa pienempänä, jottei sisko paitaan sentään hukkuisi.

Hihojen kangas kangastukku ja etu- ja takakappaleen kangas Selia.

Paidasta tuli kaiken kaikkiaan hyvänoloinen. Kaula-aukon ja helman huolittelut olisi toki voinut tehdä viimeisen päälle, mutta aika alkoi todella loppua. Tyytyväinen kuitenkin olen lopputulokseen.

Paitatehdas - violettia

Epäilen vahvasti, ettei kenellekkään ole jäänyt epäselväksi se, että violetti on ehdottomasti yksi lempireistäni. Siksi aina riemastun suunnattomasti, kun eteen tulee hyvänoloinen violettikangas.

Taannoin tein eurokankaan alelaarista trikoo löydön ja Selia muisti minua ihanalla violetilla kalakankaalla yllätyspussissaan. Näin heti kalakankaan nähtyä täydellisen yhteensopivuuden noiden kankaiden välillä. Ja ollenkaan ei haitannut se, että kankaiden sävyt eivät olleet yksi yhteen. Kaavaksi valikoitui jo tutuksi tullut burdan kaava.

Ompeluvaihe tuli nopeasti valniiksi, lukuunottamatta yksiväristen hihojen väärin ompelua, joka on tietysti hyvä huomata istutusvaiheessa, kun ei ne hihat vaan kolahtanutpaikoilleen. No eihän ne kolahda, jos sattuu olemaan kaksi tismalleen identtistä hihaa. Noh korjaamiseen ei onneksi kauaa mennyt, vaikka purkaa pitikin.

Vaikka muutama päivä takaperin tekemäni kettupaita on tehty samalla kaavalla ja samalla koolla, tuntuu tämä violettipaita istuvan huomattavasti paremmin päälle. Tämä ei ollenkaan ahdista ja putista, vaikka tiukka onkin. Toisena onnistuneena asiana on ehdottomasti kaksoisneulan tikkaukset. Kaikki tikkaukset sain tehtyä oikealta puolelta ja siististi suoraan. Ooh, mikä onnistumisen kokemus.

Kaiken kaikkiaan voin vain sanoa olevani tyytyväinen materiaaliin, laatuun ja tietysti myös valmiiseen työhön ja oman käden jälkeen. 

Paitatehdas - Karhu sen olla pitää!

Selian paketin saavuttua, annoin miehen valita ihanasta homie jerseystä kuvan mistä lähtisin onpelemaan. Muutamaa kuvaa olin harkinnut ja kaikesta päätellen tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei minun oikeastaan olisi tarvinnut hältä edes kysyä.

Miehelle olen ommelluy jonkun verran, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin itselleni. Tälläkin hetkellä parit bokserit odottavat sitä, että saisin otettua nislasta kiinni itseäni ja ryhdyttyä tuumasta toimeen. 

Tällä kertaa työn alle päätyin kuitenkin t-paita miehelle. Homie Jerseystä karhun kuva ja mustaa trikoota kaveriksi. Toimiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Kaavaksi valikoitui tälläkin kertaa burdan kaava. Kankaiden leikkaamisen kanssa meinasi kyllä itku päästä, kun ei taipunut kangas millään siihen muitoon johon sen olisin halunnut. Täytyi kaava laittaa kahdesta kohdasta poikki, jottei karhulta olisi korvat hävinneet. 

Paita valmistui nopeasti ilman suurempia kommerverkkejä. Helman ja hihojen pituutta jäin omassa päässä arpomaan, mutta ajattelin, että hihat on ainakin helppo korjata, jos nikseen tulee. Hartialinjaan oli pakko tehdä levennys, jotta kaula-aukosta sai sopivan kokoisen ja miehen hartiat et jarraisi kiinni. Kaula-aukon huolittelulle kävi perinteiset. Hienosti ommeltua ja siistiä jälkeä, mutta väärällä puolella. Ehkä muistan tämän taas seuraavan työn yhteydessä. 

Ja mitä sitten tulee varsinaiseen paidan sovitukseen. Helman pituus oli hyvä, samoin kuin kaula-aukon leveys. Hartialinja oli kuin tehty miehelle. Istui kuulemma todella hyvin. Mutta ne hihat. Edellisessä t-paidassa ne olivat liian lyhyet ja tällä kertaa liian pitkät. Kuulemma ne on sitten keskimäärin juuri sopivat. Hihat menevät siis vielä kevyeen lyhennykseen.