lauantai 26. joulukuuta 2015

Lahjaksi miehelle - collegepaita

Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa.

Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.

Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.

Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.

Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.

Kankaina vaaleanruskea jenkkicollege ja tummansinen resori,

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Make Bra - Rintaliivit omien mittojen mukaan

Olin viikonloppuna Make Bran järjestämällä alusvaatekurssilla. Olin melkein vuoden verran odottanut tuota kurssia kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai meni päin seiniä. No sunnuntai olikin sitten jo  huomattavasti parempi päivä ja jotain sain sen tään aikaiseksi. 

Lauantaina sain foamit leikattua kuppeja varten. Kotona uskalsin ommella jonkin verran, mutta sitten meni sormi suuhun. Päätin työn antaa odottaa sunnuntaihin ja sitten jatkaa. Sunnuntai aamuna sitten hursitelin koneella foamit loppuun ja aloitin liivien päälikankaiden leikkaamisen.
Kaikki kankaat olivat neulosta. Se kun joustaa niin oli helppoa saada kuppien pääliskankaatkin kohdalleen ja pingotettua. Joustamattomasta kankaasta tehdessä täytyy muistaa jättää ulkosaumoihin ylimääräistä kangasta, jotta pingotus saadaan tehtyä. 

Lykran ompelusta en tykännyt yhtään. Kangas ei meinannut pysyä millään paikallaan. Koko ajan se liikkui johonkin suuntaan ja vähän väliä sai olla purkamassa ja asettamassa mm. kuminauhaa oikeaan kohtaan. Kuppien kiinnittäminen oli aavistuksen haastavaa, mutta ontelonauhan laitto sujui taas ilman mitään ongelmia. Ontelonauhan kiinnitys on milli puuhaa, sillä se vaikuttaa myön liivien kuppikokoon.
Liivejä en saanut kurssin aikana valmiiksi, mutta paljosta ei jäänyt kiinni. Ehkä kaikkein haastavinta oli ottaa liivien hakasten kiinnityskohdan mitta yksin. Onneksi se onnitui kerta heitolla. Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kaikkein haastavinta koko työssä oli kuppien huolittelunauhan laitto. Voin muuten sanoa, ettei mennyt nyt ihan niin kuin strömsössä. Nauha irtoili vähän väliä ja meni ihan minne sattui. Ja kun ei sitä oikein saanut neulattuakaan, kun neulat noustavat hieman nauhaa kuitenkin mutkalle. Takapuolelta sain sitten tuonkin vaiheen menemään huomattavasti siistimmin. 

Olihan tuossa paljon sellaista pientä näpertämistä johon kului aikaa. Vaikka en ole missään määrin ompelujälkeen tyytyväinen niin sain hyvät liivit. Kaikkein parastahan tässä on se, että ne ovat oikeasti vielä hyvät päälläkin. Toki vielä pitää hieman hieno säätöä tehdä olkainten kanssa, mutta muuten ne on nyt valmiit.
Kurssilla valmistuin ihan mahtavan näköisiä liivejä ja töissä sitten kerroin kurssista, kuinka saa juuri sellaiset liivit kuin haluaa ja juuri omien mittojen mukaan. Siihen vaan työkaveri tuumasi, että "tai sellaiset kuin tulee".

lauantai 12. syyskuuta 2015

Villasukat villtsee: Ne ensimmäiset

Olen pitkään facebooksissa katselut toinen toistaan ihanampia ja taidokkaampia villasukkia ja ajattelin, että ehkä minäkin vielä oppisin joku päivä. En ollut koskaan aikaisemmin villasukkia tehnyt, mutta kaikki ne ihanat kuviot saivat sormeni syyhyymään, mutta se kantapää. Se on niin vaikea ja aina jäi aloittamatta ja kokeilematta. 

Yläasteella ollessani, kun piti valita lapaset tai villasukat, valitsimme parhaan ystäväni kanssa lpaset. Ne kun on paljon helpommat tehdä, kun ei ole sitä kantapäätä. Yhden peukalon kun taikoo tuosta vaan, mutta kantapää oli sellainen hirviö, että että.. Nyt näin 15 vuotta vanhempana sitä vain kiroaa itseään silloin. Oliko pakko mennä helpoimman kautta? Kuinka monet ihanat villasukat olisinkaan ehtinyt tekemään näiden vuosien aikana? 

Noh onneksi vilasukan teko on taito, jonka voi opettella näin myöhemminkin. 
12 silmukkaa puikolla. Resosi kaksi oikein, kaksi nurin. Sen jälkeeen joka toinen silmukka sinisellä ja joka toinen vihreällä. Lankana näissä on jokin kauan kauan sitten ostettu akryylilanka, joka on jäänyt kaapin perukoille odottamaan juurikin villasukkien tekoa.
Eikä kantapää nytkään mennyt niin kuin  strömsössä. Rehellisesti sanottuna en tajunnut yhtään mitään siitä ohjeesta, jota katsoin, joten sovelsin ihan itse ja ihan kaiken. Tässä sukkaparissa on teknisistä syistä kantapää tehty oikein nurin -tekniikalla. Sillä sain nimittäin varmstettua, että sukka menee oikeasti myös jalkaan asti.
Siinä se on. Ihan ensimmäinen sukkapari ikinä!
Ja mikä tunne! Ensimmäiset villasukat mistä tuli oikeasti villasukat eikä lapaset. Nyt on puikolla jo toiset villasukat. Ja ehkä tällä kertaa saan tehtyä kantapäätkin niin kuin pitäisi.



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Projektina housut - Leirihousut

Sain parivuotta sitten mieheltäni lahjaksi joka tyypin kaavakirjan. Olenhan minä sitä aina välillä selaillut, mutten koska sillä silmällä. Nyt kun olin jo osatanut kankaan ja päättänyt, että teen kesän leirille kunnon housut, joissa varmasti taskuja riittää. sitten jäinkin miettimään, että mistä löydän kaavaat taskullisiin housuihin. Ei muuta kuin kaavakirja auki ja selaamaan. Eikä siinä kauaa mennyt kun silmiin osui lappuhaalarit ja ajattelin, että nuo on tehtävä.
Oranssi väri valikoitui tämän kesän telttaleirin vuoksi housujen väriksi, se kun on meidän alaleirin leiriväri. Pitkästä aikaa jouduin kaavoja piirtäessä miettimään, että mistä kohtaa tulee piirtää ja siinä kaavoja piirtäessä kiinnitin huomioni siihen, että oman kokoni kaava näytti suhteettoman pieneltä, joten ei muuta kuin lennosta vaihto isompaan kokoon. Ohjeiden tulkinta oli myös hieman tulkinnan varaista. Yritin siinä tutkia ja mittailla taskujen ja henkseleiden kokoa kaava-arkille.
Ompeluvaihe olikin oma urakkansa. Eihän näitä housuja ommeltu läheskään samalla tavalla kuin noita muita housuja, joita olen viime aikoina tehnyt. Pientä hienosäätöä ja kaiken huipuksi lopuksi tajusin kuitenkin mokanneeni. Takaläppä menee aivan väärältä puolelta vyötärökaistaletta. Ja ei siis auttanut muu kuin tehdä tikkaukset vyötärökaistaleeseenkin, jotta silmä hieman hämääntyisi.
Ja laiskan ihmisen ratkaisu henkseleiden kiinnittämiseen: painonapit ála Lidl... Eivät napitkaan meinanneet jäädä suosiolla kankaaseen kiinni ja olin jo ihan valmis lopettamaan koko urakan. Nyt niitä nappeja sitten riittää.. Niitä on kyljissä ja henkseleissä. Ja niitä sitten uusitaan sitä mukaa kuin tarvitsee tai sitten kun menee lopullisesti hermot ja opettelen tekemään ne napin lävet, joita en osaa vieläkään tehdä.
Niin ja mitä oikeasti opin tästä ompeluprojektista? Kutista kangas pesukoneessa ennen kuin alat tekemään. Kun heitin valmiit housut koneeseen muutaman käyttökerran jälkeen sain pienemmät housut takaisin. Siispä.. Ommellaan lahkeeseen punaiset resorit ja henkseleihin lisää jatkovartta ja saadaan housut taas käyttöön. Toki housut ehtivät ilahduttaa minua ja työkavereitani muutaman päivän ajan ja mallista sekä väristä sain paljon kehuja.
Edustusvaatteet työtehtävissä: koulukirkko ja yhdet eläkkeelle jäämisjuhlat


maanantai 11. toukokuuta 2015

Projektina housut - Kesähousut

Vaikka vielä ei ihan kesä olekaan, niin silti halusin jotain kevyempää ja tietysti vaalealla värillä. Kangaskätköjen perukoilta löytyikin vaaleanpunaista kangasta, josta arvelin riittävän juuri ja juuri housuihin. Tällä kertaa kun en halunnut niin leveitä lahkeita kuin lomahousuihin tuli, vaan päätin valita kaavapohjaksi toisen tyyliset housut. Ja tuttuun tapaan laitoin vanhat housut kaavapaperin päälle ja aloin käsipelillä piirtämään kaavoja. Vaaleanpunaisesta kankaasta sai juuri ja juuri leikattua kankaat housuja varten. Hukkapalaa ei oikeastaan jäänyt kuin ihan vähän ja sekin tilkku on sellainen, että vielä siitä jotain saa tehtyä, joten laitetaan laatikkoon siis takaisin.
Eihän siinä kauaa mennyt kun ensin sai itsensä kiskottua lainakoneen ääreen. Tunnissa alkoi perusompelu hommat olemaan valmiina ja pääsin ensimmäistä kertaa sovittaman  housuja jalkaan. Vyötärön laskostukset ja lahkeiden kääntämiset. Hieman lisää ompelua ja enää puuttui resorin tynkä vyötäröltä. Niin.. resorihan oli loppu, joten hetken jouduin käyttämään mielikuvitusta ja penkomaan vaatekaappia. Vastaanhan sieltä tulikin vanha t-paita, johon olen joskus kauan, kauan sitten painanut valkoisia ja punaisia sydämiä. Se kelpasi vallan mainiosti uusiokäyttöön. Helmasta leikkasinkin sopivan palasen ja tein pohjaompeleet, jotta "hätävararesori" ei pääsisi purkaantumaan.

Kun resori oli omalla paikallaan kokeilin housuja uudestaan jalkaan. Onneksi olin päättänyt pelata varman päälle ja jättänyt resoriin aukot nauhoja varten. Olihan se ollut kiva lähteä vaikkapa töihin uusissa housuissa ja sitten olisi saanut koko päivän pitää housuista kiinni, etteivät olisi päässeet tippumaan alas. Ei siis muuta kuin nauhakätkölle. Sieltä löytyikin jemmasta valmiiksi pätkittyä vaaleanpunaista nauhaa, josta löytyi sopivat pätkät lahkeisiin ja resoriin. Resoriin laitoin kaksi erillistä nauhaa. Näin saan rusetin tehtyä kummalle sivulle haluan.
Housuista tuli oikein kivat ja ei muuten purista mistään. Lopuksi kun yritin ottaa kuvia, joku muukin päätti ängetä kuvaan. Näin siis meillä. Yhdessä puuhataan ja tehdään. Tuossa jaloissahan tuo on maannut koko sen ajan kuin mitä olen koneen äärellä puuhastellut.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Projektina housut - Lomahousut

Vuoden vaihteessa istuin pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. En edes muista milloin olisin viimeksi tehnyt itselleni vaatteita tai yli päätään ommellut vaatteita. Hämärä mielikuva nousee vanhojen tassipuvusta vai olisinko jonkun hameen kuitenkin tehnyt vanhojen tanssien jälkeen. Tosin tällä kertaa voisin sanoa puuhaavani "lainahepeneissä" tai siis lainakoneen kanssa. Oma kone kun odottaa edelleen, että saisin sen vietyä joskus huoltoon asti, mutta mutta...

Vuoden alussa potkaisin käyntiin operaatio lomahousut. Onnistuin! Housuista oli tarkoitus tulla housuhame, mutta harrastus kun hieman rajaa tuota lahkeen leveyttä, oli pakko laittaa lahkeisiin resorit. Tykkään silti. Ja mikä parasta, en todellakaan ole koko aikaa solmussa lahkeiden kanssa kun ne on pussitettu. Olen saanut paljon kehuja housuista ja muutama on kysellyt, että mistä olen ne hankkinut, kun haluaisivat samantyyliset.

Kaavan pohjana toimi ikivanha housuhame. Housuhame oli  tosin vain polvimittainen, joten hieman täytyi jatkaa lahkeen pituutta. Kankaat (turkoosi puuvilla ja valkoinen resori) löytyikin omasta takaa samoin kuin sivulle tullut vetoketju. Sivussa oleva nauha toimiikin lähinnä koristeena, mutta on siitä ollut apuakin. Suuri pelastus se oli silloin kun kesken työpäivän jäi vetoketjun vedin käteen. Pienellä paniikilla onneksi löytyi hakaneula turvaamaan sen, että housut varmasti pysyvät jalassa ja työnantajalle ei vilku ihan kaikki.

Näissä housuissa olen tovin tosiaan ehtinyt jo liikkua ja Teneriffan lomaa varten nämä tuli tehtyä. Nyt kotona odottaa yhdet housut ompelua ja toisia varten on kankaat valmiina. Housutehdas. Ihan parasta! Aina ei tarvitse ostaa saadakseen kivoja vaatteita vaan joskus parhaimmat syntyvät juurikin itse tekemällä.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lahja lapselle - Virkattua ja pehmeää

Kahden lapsen lahjat. 
Isommalle Angry Birdin Red.
Ja pienemmälle unipupu.
 Niin ja isommalle lisäksi lahjaan pujahti mukaan jotain käytännöllistä.
Perhosheijastin, jonka olen tehnyt tuossa muutama talvi takaperin.
Angry Birdin virkkausohjeet löytyvät siitä pussista, jossa tulee mukana
myös langat ja koukku. Niin siis valmis setti. Niin ja lisää ohjeita löytyy Angry Birds Amigurumikirjasta. 
Pienelle lapselle Unipupu. Ohje omasta päästä. 
Pää bampulankaa ja vartalo puro balik -lankaa.
Kortti myös itse tehty, mutta sukat ei. 

Ihastuin virkkaamiseen 2013 syksyllä. Sitä ennen en ollut todellakaan päässyt jyvälle koko hommasta. Olin eräässä koulutuksessa ja sen koulutuksen aikana isot, raavaat miehet opettivat minut ja monet muut virkkaamaan. Siitä se sitten lähti. Koukku on kasvanut kouraan kiinni ja päänsäryt lisääntyeet. Nyt vain mietin, että mitä sitä sitten tekisi kun lasten lahjat ovat valmiita..