Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja
istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä
blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa.
Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.
Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.
Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.
Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.
Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.
Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.
Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.
Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.
Kankaina vaaleanruskea jenkkicollege ja tummansinen resori, |