tiistai 25. lokakuuta 2016

Paitatehdas - violettia

Epäilen vahvasti, ettei kenellekkään ole jäänyt epäselväksi se, että violetti on ehdottomasti yksi lempireistäni. Siksi aina riemastun suunnattomasti, kun eteen tulee hyvänoloinen violettikangas.
Taannoin tein eurokankaan alelaarista trikoo löydön ja Selia muisti minua ihanalla violetilla kalakankaalla yllätyspussissaan. Näin heti kalakankaan nähtyä täydellisen yhteensopivuuden noiden kankaiden välillä. Ja ollenkaan ei haitannut se, että kankaiden sävyt eivät olleet yksi yhteen. Kaavaksi valikoitui jo tutuksi tullut burdan kaava.
Ompeluvaihe tuli nopeasti valniiksi, lukuunottamatta yksiväristen hihojen väärin ompelua, joka on tietysti hyvä huomata istutusvaiheessa, kun ei ne hihat vaan kolahtanutpaikoilleen. No eihän ne kolahda, jos sattuu olemaan kaksi tismalleen identtistä hihaa. Noh korjaamiseen ei onneksi kauaa mennyt, vaikka purkaa pitikin.
Vaikka muutama päivä takaperin tekemäni kettupaita on tehty samalla kaavalla ja samalla koolla, tuntuu tämä violettipaita istuvan huomattavasti paremmin päälle. Tämä ei ollenkaan ahdista ja putista, vaikka tiukka onkin. Toisena onnistuneena asiana on ehdottomasti kaksoisneulan tikkaukset. Kaikki tikkaukset sain tehtyä oikealta puolelta ja siististi suoraan. Ooh, mikä onnistumisen kokemus.
Kaiken kaikkiaan voin vain sanoa olevani tyytyväinen materiaaliin, laatuun ja tietysti myös valmiiseen työhön ja oman käden jälkeen. 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paitatehdas - Karhu sen olla pitää!

Selian paketin saavuttua, annoin miehen valita ihanasta homie jerseystä kuvan mistä lähtisin onpelemaan. Muutamaa kuvaa olin harkinnut ja kaikesta päätellen tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei minun oikeastaan olisi tarvinnut hältä edes kysyä.
Miehelle olen ommelluy jonkun verran, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin itselleni. Tälläkin hetkellä parit bokserit odottavat sitä, että saisin otettua nislasta kiinni itseäni ja ryhdyttyä tuumasta toimeen. 
Tällä kertaa työn alle päätyin kuitenkin t-paita miehelle. Homie Jerseystä karhun kuva ja mustaa trikoota kaveriksi. Toimiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Kaavaksi valikoitui tälläkin kertaa burdan kaava. Kankaiden leikkaamisen kanssa meinasi kyllä itku päästä, kun ei taipunut kangas millään siihen muitoon johon sen olisin halunnut. Täytyi kaava laittaa kahdesta kohdasta poikki, jottei karhulta olisi korvat hävinneet. 
Paita valmistui nopeasti ilman suurempia kommerverkkejä. Helman ja hihojen pituutta jäin omassa päässä arpomaan, mutta ajattelin, että hihat on ainakin helppo korjata, jos nikseen tulee. Hartialinjaan oli pakko tehdä levennys, jotta kaula-aukosta sai sopivan kokoisen ja miehen hartiat et jarraisi kiinni. Kaula-aukon huolittelulle kävi perinteiset. Hienosti ommeltua ja siistiä jälkeä, mutta väärällä puolella. Ehkä muistan tämän taas seuraavan työn yhteydessä. 
Ja mitä sitten tulee varsinaiseen paidan sovitukseen. Helman pituus oli hyvä, samoin kuin kaula-aukon leveys. Hartialinja oli kuin tehty miehelle. Istui kuulemma todella hyvin. Mutta ne hihat. Edellisessä t-paidassa ne olivat liian lyhyet ja tällä kertaa liian pitkät. Kuulemma ne on sitten keskimäärin juuri sopivat. Hihat menevät siis vielä kevyeen lyhennykseen.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Paitatehdas - syksyn värejä

Viettipä Selian puoti tovi sitten syntymäpäiviään ja heillä oli synttäriyllätyspussi myynnissä. Viisi metriä kangasta hyvään hintaan. Koska olen aikaisemminkin saanut Selian yllätyspusseista hyviä kankaita, uskaltauduin tälläkin kertaa tarttumaan tilaisuuteen. Eikä tarvinnut pettyä. Kankaat olivat ihan huiput ja saman tien alkoi mieli raksuttamaan erilisia ompelutöitä.

Yksi tilauksen ehdoton suosikki oli Homie Jersey, jossa on kotimaisia villieläimiä isoina kuvina. Katselin kangasta ja saman tien kiinnitin huomioni toiseen samasta paketista tulleeseen kankaaseen. Siinä se olisi, täydellinen trikoopaita, joka olisi ihan minun näköinen. Enää pitäisi valita sopiva kaava.

Kaavaksi valikoitui Burdan Easy -kaava, joka oli odottanut jo tovin käyttöönottoa. Tällä kertaa sain piirtää kaavat ja leikata kantaat ilman, että nelijalkainen ystävämme oli kiinnostunut touhusta. Kankaita neulottaessa tuli jo hyvä fiilis siitä, että väri ja kaavavalinnat olivat kerrankin mennyt ihan nappiin. Ja mikä himo olikaan päästä ompelemaan ja saada paita käyttöön.

Olimme sopineet ystäväni kanssa, että menisin hänen luokse ompelemaan. Yhden illan ompelu-urakalla olikin paita valmis. Samalla pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan saumuria ja ihastelemaan sen näppäryyttä. Ehkä saan itsellenikin hommattua saumurin jonain kauniina päivänä. Sen verran näppärä se oli etenkin helman, hihansuiden ja kaula-aukon resorien kiinnityksessä. Viimeistelyt tein ensimmäistä kertaa kaksoisneulalla.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka pientä parantamisen varaa toki olisi ollut.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lahjaksi vauvalle - pientä ja pehmeää

Viime keväänä eräästä ryhmästä bongasin vauvalahjojen ketjun. Vaikka itsellä ei lapsia olekaan ja en tiedö tulenko niitä koskaan saamaan, halusin ilahduttaa muita ja samalla laittaa itseni haasteiden eteen. Samaan saumaan osui myös työkaverini esikoisen odotus, joten tuntui mielekkäälle tehdä useammalle lahja. Ryhmän kautta valitsin itselleni kaksi täysin tuiki tuntematonta ihmistä. Toisen näistä tapasin livenä toimitettua hänelle suoraan kotiin vauvalahjan ja toiselle puolestaan laitoin äskettäin postissa menemään pienen paketin.
Jälkimmäisen lahjan teko oli itsessään varsinainen haaste. Sain pienet vaatteet ommeltua ja unohdin kiireessä ja tohinassa ennen roihua laittaa ne postiin. Roihulta kotiuduttua oli koit ehtineen vaatteisiin käsiksi ja uusiksi meni koko homma. Ehdin hankkimaan uudet kankaat ja käymään vanhat läpi sekä pesemään valitut kankaat, sain vielä ompelemisen aloitettua, kunnes ranne sanoi vaihteeksi yhteistyösopimuksen irti. Viestittelin tuoreen äidin kanssa, annoin väliaika tietoja ja varmistelim, että vielähän koko 86 menee. Tuskastelin ja lähes revin hiuksia päästäni ja vannoin etten enää koskaan vastaavaan lähtisi.
Vaaleanpunaisen kangas on Selian ja punainen eurokankaan. 
Tuota vaaleanpunaista kangasta olen säästänyt hartaasti. Ajattelin kuitenkin, että se on loistava valinta pienelle tytölle ja punainen valikoitui puhtaasti kirkkaan värinsä vuoksi. Bodyjen kaavana toimi ystävältäni saama bodykaava kokoa 68. Yhden bodyn olin aikaisemmin ommellut työkaverin lapselle. Tässä siis sarjassa toinen ja kolmas. Jälleen kerran oli pieniä haasteita ja lopputulos olisi voinut olla aavistuksen parempikin. Tyytyväinen näihin olen kuitenkin.
Punaisesta kankaasta tuli välittömästi mieleen Minni Hiiri. Pitihän Minnin kuva silittää kankaaseen kiinni. Mutta tällä hetkellä kotoa puuttuu silityslauta vanhan mennessä rikki, ehdin onneksi työpäivän lomassa silittämään Minnin kuvan bodyyn. Nepparit olivat toinen varsinainen haaste. Onneksi niitä löytyi läheltä ja vieläpä yksittäinen myytävänä.
Lyhyt hihainen body. Tämä oli huomattavasti helpompi tehdä. Kangas asettui ihan toisella tavalla kuin punaisen bodyn. Tosin kangasta leikatessa piti ottaa kuvat huomioon. Niissäkin onnistuin ihan hyvin. Niin etu- kuin takakappaleeseen sain kokonaiset kuvat. Tätä ihaista kangasta jäi vielä pala jemmaan.
Paketti saavutti ihanan ja kärsivällisen vastaanottajan tällä viikolla. Sain ihanan kiitos vietin ja tuntui hyvältä kun sai toiselle hyvän mielen. Vaikka näiden bodyjen teko venyi ja venyi, jaksoi saaja olla kärsivällinen. Ihanan palautteen myötä muutin myös mieleni. Ehkäpä sittenkin ilahdutan taas jota kuta ensi vuonna. Hyvää mieltä on mukava laittaa eteenpäin.

torstai 1. syyskuuta 2016

Lahjaksi nuorelle - Syksyyn valmistautuminen

Voisin väittää olevani syksyihmisiä. Mikäpä on ihananpaa kuin kiskoa paksumpaa vaatetta ylle ja samota metsiä sienien toiveessa. Tai miten olisi upean ruskan ihastelu? Sopii niin minulle. Iltojen pimennessä on ihana laittaa kynttilät palamaan ja vaan tunnelmoida. Niin ja lankojen esille ottaminen ja virkkaamiseen valmistautuminen.

Toinen mikä ehdottomasti kuuluu syksyyn on työkokousten alkaminen. Kun sitä kerran viikossa tulee istuttua vähintään kaksi tuntia kokouksessa, on pakko nysvätä jotain, että jaksaisi keskittyä eikä turhaantuisi ihan niin pahasti. Tähän mennessä minut on onnistuneesti pelastanut virkkaus.

Pinterestistä löytyy vaikka ja mitä kivaa. Olen kyllä tuumannut, että se on varsin petollinen paikka, sillä sinne jää jotenkin vaan jumiin kaikkien niiden ihanuuksien keskelle. Tovi sitten selasin pinterestiä ja silmiini osui pipo, joka huusi tekemään. Eihän siinä voinut kuin marssia lankoja ostamaan ja lopputulos oli se, etten saanut sitä  väriä, jota olisin halunnut. Ostin sitten tummempaa ja heti jouduin varioimaan, koska en voinutkaan tehdä sitä mitä aioin.

Pipon pohja tuli nopeasti, vaikka koen olevani armottoman hidas virkkaamaan. Eilen työkokouksessa istuessa sain pitkälle tehtyä ja loppu syntyi kuin itsestään aamupuhteena. Vielä pitäisi koristukset virkata ja sitten se olisi valmis. Maltan tuskin odottaa.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Lahjaksi vauvalle - Pienen pieniä vaatteita

Toukokuun alussa pääsin vihdoin jälleen ompelemaan. On se jännä, miten tuollainen lääkärin asettama ompelukielto sai sormet syyhyämään ja kankaita hipelöimään. Mistään isosta en uskaltanut aloittaa ompelu-urakkaa, ettei tule kerralla niskoille liikaa rasitusta, niinpä päädyin ompelemaan pienen pieniä lahjavaatteita, kun olin ystävältä saanut vielä parit kaavat lainaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sellainen tilanne, etten osannutkaan tulkita kaavaa, vaikka sitä pyörittelin käsissä.
Ensimmäinen vauvan vaatepari, jonka olen ommellut. Olenhan minä ommellut pieniä vaatteita ennenkin, mutta en ihan tätä koko luokaaa. Tai jos olen niin siitä on kyllä niin monta vuotta aikaa, eten muista. Kilppari kankaan joku saattaakin muistaa. Kankaan hommasin silloin loppu vuodesta miehen boksereita varten, muta sitä on edelleen jäljellä ja kangashan oli kangastukulta, samoin kuin punainen resorikin.

Tämä setti meni pienelle pojalle. Valokuvauksen lomassa itselleni iski paniikki. Sopiihan tämä pojalle, kun tässä on punaiset resorit. Vastavärit hämäsivät tehokkaasti silmää. Muutama kysely ja vastaus oli, että kyllä sopii. Niinpä rohkenin nämä luovuttaa eteenpäin.
Ihana työkaverini odottaa myös lasta ja päätin häntä ilahduttaa pienellä paketilla. Bobyn kankaat ovat Seliasta, Housujen kangas eurokankaasta ja resori kangastukusta. Muistan, kuinka leikkasin bodyn kankaita ja kysyin toiselta työkaveriltani, että onko koon 62 body tosiaan näin iso. Omaan silmään se näytikin paljon isommalta kuin odotin, vaikka kotona jemmabodyyn verratessa olivat tosiaan hyvin saman kokoisia. 

Näitä ompelin kyllä pitkään ja hartaasti. Mieltä lämmitti, että saan ilahdutaa muita. Kumpikin odottava äiti oli otettu vaatesetistään ja minä olin ylpeä itseästäni, kun olin onnistunut täysin yli odotuksien.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tarveompelua - Rintaliivit

Syksyllä osallistuin Make Bran rintsikkakurssille. Silloin meni ensimmäisen päivä aivan hukkaan. Hyvät liivit sain kuitenkin lopulta tehtyä. Nyt vasta sain kerättyä rohkeutta ja sain muutama päivä takaperin aloitettua liivien ompelun. Toisaalta vanhat kaupasta ostetut liivit ovat alkaneet hajoilla yksi kerrallaan. Kaarituet lähtee irti ja sitä rataa. Uusille liiveille oli siis oikeasti tarvetta.

Foamit ja kankaat leikkasin ihan ensimmäisenä. Selian tilkkuyllärin sisältö pääsi loisto käyttöön, sillä olin jo jonkun aika ehtinyt miettimään, että noista tulisi ihan mahtavat liivit. Harmikseni vaan satuin yhden kankaan leikkaamaan väärin päin ja jouduin sitten turvautumaan samaan kankaaseen, mutta toisen värisenä. Noh. Sattuuhan näitä, mutta viime aikoina on vaan tullut poikkeuksellisen paljon. Ensi kerralla tarkemmin.
Nappasin syksyllä ompelemani liivit viereen. Niistä voisi vähän vakoilla ompelujärjestystä, jos ei oikein muuten muistaisi. Yllättävän hyvin tuon ompelujärjestyksen muisti, vaikka aikaa on ehtinyt kulua jonkin verran. Ja se, kun kurssilla ehdin tekemään vain yhdet liivit. Viimeistelyssä tuli sitten tenkkapo. En meinannut millään saada nauhaa pysymään paikalla ja sekin onnistui sitten venymään niin, että vetäisi liivin yläosan ihan rypyille. Pikkasenko ketutti. Kun olin saanut liivit muuten valmiiksi ja pääsin sovittamaan niitä kunnolla päälle, huomasin, että kuppikin on nyt hivenen liian iso. Pitänee siis aavistuksen muokata kaavaa ennen seuraavaa kertaa.. Pienellä kikkailulla sain kuitenkin kuppeja hieman korjattua, ja niistä tuli huomattavasti istuvammat.

 Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Eniten kuitenkin omaa silmää hämää tuo, että liivien alaosa on selkeästi eri värinen kuin kupit, vaikka onkin samaa kangasta. Pääasia on kuitenkin se, että liivit ovat päällä ihan mahtavan tuntuiset. Kyllä itse tehdyt vaan tuntuu päällä ihan toisenlaisilta kuin kaupasta valmiiksi ostetut.
Ehkäpä tästä rohkaistun tekemään muutamat vielä lisää.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Paitatehdas - terapiatopit

Olen viime aikoina istunut paljon ompelukoneella. Olen löytänyt itseni aamulla kahvikuppi kädessä ompelemasta jotain. Viime viikon saldona on kaksi toppia ja kaksi paitaa töihin yhteen näytelmään. Niihin paitoihin palaan vielä myöhemmin, mutta tässä olisi pikasurautuksena tehtyjä toppeja kaksin kappalein ja kolmas odottaa ompelemista koneen vieressä, mutta sen esittelen teille sitten myöhemmin.
Tuo sinisen kanatopin etu-ja takakappaleen kankaat ovat eräästä joululahjavaihtari Resori taitaa olla kangastukun valikoimaa. Vihreävalkoinen toppi on puolestaan tehty Ek:n palalaarin löydöstä. Ihastuin tuolloin kankaaseen ihan yli kaiken ja se on odottanut sopivaa hetkeä kangaslaatikossa jo tovin. Valko-vihreässä topissa hihojen ja kaula-aukon huolittelut on tehty Selian mintunvihreällä trikoolla. Kaavaksi kaivoin kaapista vanhan trikoopaidan, jonka malli on hyvä, mutta helma liian lyhyt. Laitoin paidan palasiksi ja hyödynsin. Siitä taisi tulla nyt ihan luotto kaava. Täytynee vielä paperillekin se piirtää
Topin kankaat leikkasin, kun oli pakko saada itselleni jotain muuta ajattelemista. Oli pakko tehdä jotain, ettei pelottaisi ja hirvittäisi niin paljon. Katsoin, että noista kankaista saa tehtyä topin just sopivasti, kun sinistä takakappaleen kangasta oli vain takakappaleeseen. Jätin sitten hihat suosiolla pois. Toppeja käytän muutenkin paljon, mutta narutopeille en ole oikein koskaan lämmennyt. Ne ei oikeastaan ole mun juttu. Tai sanotaanko näin, että sekin riippuu mallista.
Kankaiden leikkaamisen jälkeen toppi tulikin sitten melkein kerta heitolla valmiiksi. Ensin ompelin saumat ja sitten alaresorin ja aloitin vielä suoraan kiinnittämään hihansuun kanttauksia, kun tulin kääntäneeksi topin oikein päin. Kyllähän siitä pikkasen laittoi ärsyttämään, kun kangasta ei ollut yhtään ylimääräistä. Päätin kuitenkin tehdä topin loppuun. Sillä kivahan se on silti.
Mitä siis opin.. Kannattaa nyt ainakin kangas tarkistaa ennen kuin aloittaa leikkaamisen. Siinä vaiheessa nyt kuitenkin pystyy vielä pelastaa sen mikä pelastettavissa on. Topin teko siihen hätään kuitenkin ajoi asiansa. Se vei ajatukset pois huolista ja murheista ja sain keskittyä ompelemiseen. Käsityöt on siis oikeasti terapiaa. 
Tämä sininen toppi oli toinen mitä alun perin mietin Hommahuoneen värihaasteeseen. Tämän sain kuitenkin vasta nyt tehtyä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tammikuun värihaasteena oli sininen väri, joka on värinä kyllä sellainen, joka sopii minulle oikeasti todella hyvin. Liekö sitten johtuu silmien väristä.
Toisen topin teko oli aavistuksen haastavaa kankaasta johtuen. Liukkaiden kankaiden kanssa kun joudun oikeasti keskittymään ompelemiseen ihan toisella tavalla. Eihän se tämänkään topin teko mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Olihan nuo alahelman kääntämiset ja sivusaumojen ompelut vielä helppoa puuhaa, verrattuna sitten pääntien ja hihan suiden kääntämiseen.
Kanttaukset onnistuin tekemään ja niistä tuli vielä ihan siistin oloisetkin, mutta onhan se niiden tekemisen jälkeen hyvä huomata, että jokin unohtui kokonaan. Pahuksen muotolaskokset. Noh nyt lerpattaa kauniisti, mutta toivon vaan, että se asettuu pesussa.
Väreinähän tässä topissa on valkoinen ja tuollainen mintun vihreä. Hommahuoneen helmikuun haasteena oli pastillivärit, joten tämähän sopii loistavasti haasteen puitteisiin, vaikka onkin näin maaliskuussa ommeltu.
Kivoja topeista tuli. Yhdet valmiiksi leikatut toppikankaat odottaa vielä ompelua, joten ehkä peliä ei ole vielä menetetty kokonaan. Kolmas kertahan toden sanoo, joten ehkäpä se on sitten täydellinen kaiken puolin ja ompelukin menee ihan nappiin. Saahan sitä aina toivoa, mutta mikä sitten onkaan lopputulos niin se on ihan eriasia. 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Lahja lapselle - Collegepaita ja pipo

Kummipojan synttäreitä vietettiin viikonloppuna. Olin päättänyt jo aikaa sitten, että ompelen lahjaksi pojalle uuden hupparin. Kaavojahan ei löytynyt itseltäni valmiina kokoa n. 155 vaan lainasin pojan kaapista hupparin, jonka pohjalta jo vuoden alussa kaavoja piirtelin. Kankaitakaan ei tarvinnut paitaa varten ostaa, sillä paksua collegea sattui olemaan valmiina.
Hihojen ja hupun kangas puolestaan on miehen paidan kankaan lopusta. Kävipä niin kurjasti, että olin hienosti ajatellut, että oman paitani kankaasta saisi pojan paitaan sekä etu- että takakappaleen. Eihän sitä kangasta jäänyt lähellekään niin paljoa, että olisi saanut etu- ja takakappaleen aikaiseksi. Ja kaiken lisäksi en ole edes varma olisiko siitä saanut edes toista kappaletta leikattua.
Minulla kävi tuuri, kun eräs ystäväni kutsui hänen luokse ompelemaan. Kankaiden vaihtokin olisi samalla mahdollista. Sain vaihdossa paksumpaa collegea. Loistavaa. Ei siis tarvinnut kangaskaupoille lähteä. Kotona kun sovitin kankaita yhteen, riemastuin suunnattomasti. Huppari saisi sopivasti väriä juurikin tuosta vihreästä kankaasta ja tarve hienoista koristeompeluista hävisi saman tien.
Paidan ompelun kanssa meinasi tulla paniikki. Selkä lihaksen venähdys vetäisi sairaslomalle ja ompelu ei tullut pieneen mielenkään kipeän käden kanssa. Juhlapäivän aamuna sitten sain pika surautuksena paidan ommeltua kasaan, vaikka mieli ei yhtään tehnytkään ommella. Lopputuloksessakin se valitettavasti näkyi. Resorit ompelin toisella tavalla kuin yleensä. Jälkikäteen on hyvä valitella. Mutta voin kyllä paljastaa, että kyllä muuten oikeasti hävetti antaa lahjaksi sutta ja sekundaa. Onneksi kummipoika oli uuteen paitaan tyytyväinen ja vaikutti ainakin tykkäävän lahjastaan. Mutta sen opin, etten jatkossa etenkään helmaresoreiden kanssa oikaise.
Koska päivänsankareita oli kaksi, jouduin vielä jälkikäteen toimittamaan pienemmälle päivänsankarille lupaamani lahjan. Tänä talvena kun on ollut tarvetta hieman paksummalle, ajattelin lahjaksi ommella pipon paksummasta collegesta. Omasta pipostani piirtelin kaavoja ja hieman pienensin. Lopputulos sai hymyn huulille ja makeat naurut.  Olihan pienemmän päivänsankarin ilme hyvä, kun pyysin häntä tuomaan päänsä, jotta saisi lahjapipon siihen koristeeksi.
Katseli hetken pipoa ja nauraen tuumasi, ettei se hänen päähänsä sopisi. No ei se sopinut, vaikka kuinka yritettiin. Olin sitten onnistunut tekemään pipon, joka oli ihan liian pieni, mutta nukelle kuitenkin liian iso. Noh onneksi perheessä on vauva, jolle pipo varmasti päähän mahtuu. Lupasin siis ommella tilalle toisen pipon ja senkin joustavammasta materiaalista. Aina ei mene niin kuin Strömsössä, mutta ehkä hyvä niin. Pipo nimittäin pelasti paskasta viikonlopusta ison osan. Hyvät naurut parantaa mieltä kummasti.


tiistai 9. helmikuuta 2016

Projektina housut - uuden kokeilua

Housuja tarvitsee aina. Etenkin vähän siistimpiä. Tarkoitan siistimmillä housuilla siis astetta siistimpiä kuin kuorihousut, jotka ovat aktiivisesti käytössä ympäri vuoden. Joo.. Tunnustan.. Mut voidaan laskea lähes suoraan tähän stereotyyppiseen tuulipuku-suomalaisten joukkoon. Mutta sitten on tämä samentti, josta olen tykännyt yläasteelta lähtein kuin hullu puurosta. En tiedä mikä siinä on materiaalina, mutta se vaan kiehtoo ja tuntuu jotenkin todella hyvältä.

Kangas on kangastukun pakan loppuja, suklaanruskeaa samenttia kapeilla raidoilla ja kaava on burdan housukavaava 6797, joka on ohuiden housujen kaava, mutta en vaan voinut kaavan mallia vastustaa, niinpä lähdin kokeilemaan miten ohkaselle kankalle tarkoitettu kaava toimii vähän paksumman kankaan kanssa.
Kaava tuntui jo käsittely vaiheessa omalta. Ainut huonopuoli siinä oli se, että kun ohkaisiin housuihin oli ajateltu, että vyötärö kaitale tulee resorista ja housuissa ei ole vetoketjua.. Piti siinä sitten ensimmäisenä miettiä vetoketjun sijainti, sivulle vai eteen. Koskaan en ollut etuvetoketjua tehnyt, joten päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla jotain uutta. Hahmottelin kaavaan vetoketjun paikan ja vetoketjuhan sopi siihen kuin nenä päähän. Näin jälkikäteen tosin mieleen tuli, että tokihan tuon olisi voinut tehdä jollain toisella tavalla, jotta olisi tuon vetoketjun saanut vielä piiloon. Tiedän mikä siitä puuttuu, mutta en tiedä olisinko osannut laittaa sitä kiinni.
Ja kun kerran lähdin uuden kokeilun linjalle, päätin kokeilla myös sivutaskujen tekoja ja vyölenkkejä. Kummatkin uusia tuttavuuksia. Välillä on mukava haastaa itsensä oikeasti kokeilemaan jotain uutta. Siinä sivussa voi vaikka oppiakin jotain.
Taskut vaativat kyllä pientä pään raapimista. Ensin ompelin taskun ja sen vuorikankaan toisiinsa kiinni ja vasta sen jälkeen aloin oikeasti miettimään, ett niin.. Mites tämä tasku muuten pitäisikään kiinnittää housuun. Olisihan siinä pientä tappelun poikasta ja niskojen nakkelua, kun yritin epätoivoisesti ommella taskun suuta sivusaumaan ja se fiilis kun tajusi, että ei näin.. Taskujen kuuluisi siis kyllä olla kaavan mukaan housujen sisäpuolella, mutta voi vain tuumata, etten todellakaan saanut kiinni, että miten ihmeessä saan ne käännettyä sisäpuolelle, joten ne päätyivät sitten päälle.
Tasku on tuplatasku. Sivusta pääsee toiseen taskuun ja vyötärölinjalta toiseen. Vyötärölinjan kanssa kulkeva taskunsuu on lähinnä avaimia ja puhelinta varten. Avaimet saan näppärästi pienellä sulkkarilla kiinni avaimille tarkoitettuun lenkkiin ja sitten voin pudottaa avaimet taskuun tai halutessani jättää ne roikkumaan. Sivutaskujen kanssa tahtoo aina olla se ongelma, että puhelin ei vaan pysy matkassa mukana. Nyt on toiset taskut, joista ei tarvitse miettiä puhelimen tippumista.
Taskujen istuvuus hieman harmittaa. Ne vaatisivat vielä pientä kikkailua, mutta on ne näinkin hyvät. Nyt kun housuja katselee, olen ehkä jopa tyytyväinen siihen, ettei taskujen kiinnitys sujunut niin kuin Strömsössä. Nyt ne tuovat kivasti ilmettä.
Toinen varsinainen murheen kryyni oli housuja tehdessä vyötärökaitale. Ajatuksissani ollessa en taas osannut jotenkin nähdä sitä, että miten käy kun resorivyötärön siirtää sellaisenaan tämän tyylisiin housuihin. Virhe, isolla V:llä. Lopputuloshan on se, ettei vyötärö vaan istu millään. Noh. Pelastukseksi täytynee kyllä sanoa, että kun olin ottanut uuden kokeilemisen linjan ja haasteeksi heitin itselleni vyölenkit, saa housujen istuvuutta onneksi hieman korjattua.
Vyölenkkien teko oli itsessään helppoa. Mutta niiden kiinnitys vaatikin sitten vähän enemmän pinnan venyttämistä ja useamman neulan ompelukoneeseen. Tokihan sitä olisi voinut aloittaa silleen simppelisti ja laittaa vain ihan välttämättömät vyölenkit paikoilleen, mutta ehei, tämän rouvanhan oli pakko päästä heti leikkimään hienolla idealla ristiin menevistä lenkeistä. Kyllä siinä oli pieni taiteilu, että sain lenkit menemään juuri niin kuin halusin ja enemmän tuli varmasti niiden kiinni ompelussa käytettyä käsipyörää kuin paininjalkaa. Tykkään kuitenkin lopputuloksesta, vaikka se vaati verta hikeä ja kyyneliä. Ja kun huomasin, että lenkkejä jäi ylimääräisiä sai loistavan idean avainlenkeistä housuihin.
Avainlenkkien kiinnittäminen oli lopulta helppoa kuin heinän teko. Tosin kangasta ei ollut enää samalla tavalla paksusti ommellessa kuin mitä oli vyölenkkien kohdalla. Avainlenkit on mulle todella hyvä juttu ja niiden pitäisi olla vakiota jokaisissa housuissa, niin ei tarvitsisi aina etsiä avaimia. Mulla kun on pahana tapana laskea tavarat käsistäni johonkin ja sitten en vaan millään muista, että minne. Nyt tulee laitettua avaimet pääsääntöisesti suoraan lenkkiin kiinni.
Vielä housuista puuttuu takataskut. Olen kyllä ihan pokkana ottanut housut jo käyttöön, sillä takataskujen puuttuminen ei juurikaan häiritse. Näiden housujen kanssa tuli kyllä opittua paljon uutta, mutta samalla myös oikeasti kokeiltua omia taitojaan ihan toisella tavalla. Vaikka olen ommellut iän päivää housuista paitoihin ja vanhojen tanssipuvusta feresiin, en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut näitä kikkoja.
Olen todella tyytyväinen, vaikka housuissa onkin sellaisia kohtia, jotka nyt ehkä tekisin toisella tavalla. Jos jotain tästä oikeasti opin, niin sen, että joskus on pakko haastaa itsensä uuden äärelle, jotta voi kehittyä. Tämä pätee kyllä moneen muuhunkin asiaan ompelun lisäksi.

Muoks. 11.2. Yleisön pyynnöstä vielä sovituskuva, jossa näkyy lahkeet. Pahoittelen kuvan laatua.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Paitatehdas - Lämmin paita

Tuli kirpeä pakkastalvi monen leudon vuoden jälkeen. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä tuli katsottua omaan vaatekaappiin vähän enemmän sillä silmällä. Nopea tuumaus aivan täpötäyden kaapin edessä, ettei fleecejen lisäksi mitään lämmin paitaa. Täytyihän siihen saada muutos aikaiseksi.
Ihastuin ihan älyttömästi siihen kaavaan, jolla tein miehelleni collarin joululahjaksi. Siispä kaivoin kaavat uudestaan esille ja piirsin muutamaa kokoa pienemmät itseäni varten. Kankaat olinkin laittanut jo joulukuun alussa kangastukulta tilaukseen, mutta eihän se ihan niin kuin Strömsössä mennyt, sillä onhan se hyvä tilata kahta täysin eri paksuista kangasta. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin laittaa kaikki palat samalta kaavalta. Onneksi resori antaa väriä.
Paita valmistui toki jo tammikuun alkupuolella juuri sopivasti koville pakkasille. Tekeminen oli helppoa ja nopeaa, kun olin jo yhden paidan tehnyt samalla kaavalla. Voisin veikata, että tästä burdan paitakaavasta tulee kestosuosikki, sillä malli on aivan ihana, etenkin kun tykkään siitä, että paidat saa olla vähän väljiä.

Korkea kaulus tuntui hyvältä vaihtoehdolta hupulle. Sillä saa hyvin blogattua pahimman tuulen ja viiman ja pitää hyvin lämmön. Paksu paita on lämmin ja hihojen leikkaus mahdollistaa monipuolisen puuhastelun paidassa, kun ei tarvitse aina miettiä, että ottaako olkasauma vastaan. Pääsee kädet liikkumaan joka suuntaan niin ryömiessä kuin kiipeillessäkin.
Paita itsessään syntyi hyvinkin nopeasti. Toisaalta olinhan jo yhden paidan tehnyt samalla kaavalla, joten enää ei tarvinnut hirveästi hahmotella, että mitkä saumat ommellaan yhteen. Paita oli valmis ennen kuin huomasinkaan.
 
 On kiva ommella itselle, mutta on kyllä kiva ommella muillekin.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Paitatehdas - Joustofroteesta paidaksi

Tilasin vuoden vaihteen jälkeen Seliasta kangasyllärin. Hieman oli sellainen fiilis, että olisi sikaa ostanut säkissä. Joku muu valitsee kankaan puolestani tietämättä laisinkaan mieltymyksistäni tai elämäntilanteestäni. Pakettia avatessa mahassa kipristeli. Nistelin kangasta toisensa jälkeen sivuun ja hypistelin niitä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ehdoton aarre Selian ylläripussissa oli Leena Rengon suunnittelma joustofrotee Meripuutarhuri.
Moni ehkä mieltää joustofroteen lasten kankaaksi. Näin kankaassa kuitenkin heti paidan. Sellaisen rennon, jossa on hyvä olla kesälläkin vaikka siinä olisi pitkät hihat. Ja ehdottomasti huputon. Ah, materiaali olisi aivan loistava leirioloissa. Kotoa kun löytyi vielä valmiina lähestulkoon samanväristä resoria, olin onnesta soikeana.

Kaavan pohjana paidassa toimi burdan miesten huppari. Olin siitä jo aikaisemmin ehtinyt piirtämään itsellenikin kaavat ja ompelemaan siitä paidan. Nyt kavensin kaavaa hieman. Väljä saisi paita olla, muttei liian väljä. Kun siinä sitten asettelin kankaita kaavalle näytti siltä, ettei pitkiä hihoja saa mitenkään tehtyä. Miten tahansa kun hihan kaavaa asettelin, ei kangas vaan riittänyt. Eihän siinä auttanut muuta kuin tehdä hihoista 3/4 osa hihat.
Siinä vaiheessa kun paita oli valmis, jo hieman häiritsi hihojen pituus ja samalla paljastui toinen paidan murheenkryyni: Kaulus. Se ei tahtonut asettua millään ja selvästi kaipasi jotain. Tulin vain siihen tulokseen, että paitaa täytyy vielä muokata, jotta sen saa käyttöön. Tosin aikaahan siinä vierähti muutama viikko, ennen kuin sain työn alle muutokset. Katselin kankaan tilkkuja ja mallailin siihen hihan pidennys osaa. Ta daa, sen sai aivan nätisti otettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Kuumeisesti etsin hupun kaavaa ja asettelin sen huolellisesti kankaalle. Senkin sai otettua todella nätisti tilkulta.
Olihan siinä pientä näpertäistä ja piipertämistä, että sain resorit ommeltua hihoihin j huppuun kiinni. Tosin kyllä se oli sen arvoista. Nyt tuntuu, että paita istuu muutenkin päälle paremmin. Hihojen resorit ovat hyvän kokoiset, mutta hupusta tuli ehkä hieman liian iso joka suuntaan. Pääasia taitaa kuitenkin olla se, että paita on oikeasti todella mukava päällä ja sopii äärimmäisen hyvin niihin sammareihin, jotka tekaisin tuossa jokunen aika sitten.
Mitä enemmän paitaa pidän päällä sitä paremmalta se tuntuu. Vaikka lähtökohta kankaan hankkimiseen ei ehkä ollut oma valinta, mutta joskus kannattaa näinkin päin. Tämä paitaa varten odottaa ystävältä saatu oranssi joustofrotee, josta ajattelin caprit  tehdä paidan kaveriksi. Mut siis, ei varmaan epäselväksi jäänyt, että mä tykkään ihan hurjasti tästä paidasta. Ja tämän ylläripussin  sisällöstä positiivisesti hämmentyneenä laitoin uuden ylläripussin tilaukseen, vaikka edellisestäkin on kankaita ompelematta.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Projektina housut - Sammarit

Olen jo vuosia etsinyt kaupasta samenttihousuja, mutta täysin tuloksetta. Eihän samentti ole ollut muodissa pitkään aikaan. Olen myös kangaskauppoja kiertänyt läpi sillä silmällä, että jos jostain samenttikangasta käsiini saisin, mutta eipä sekään ole onnistunut ennen kuin vasta nyt.

Katselin tuossa eräänä päivänä kangastukun poistokankaita, kun silmiini hyppäsi samenttikangas. Pakkohan se oli tilaukseen laittaa samalla kun tilailin itselleni paitakangasta. Mutta koska tarvitsin myös housukaavat, suuntasin vielä eurokankaaseen kaavaostoksille. Siinä samalla katselin kankaita ja palalaarista silmiini hyppäsi kasa samenttia. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan siinä käytävällä tehnyt kunnon voitontanssin. Vihdoinkin!
Housujen kaavaksi valikoitui Burdan syksy-talvi 15-16 malliston housukaava 8087. Loistavan näköinen kaava leveine lahkeineen ja vyötärökaitaleineen. Bingo! Kotona sitten laavoja piirtäessä iski totaalinen black out. Miten kummassa saan siirrettyä vetoketjun siirrettyä edestä sivulle ja miten saan taskuttomat housut, eli mitä linjaa pitkin piirrän kaavan sivusta umpeen? Ei muuta kuin kaavasta kuva ja kysymys Facebookin ompeluryhmään ja sieltä tulikin nopea vastaus. Täysin loogisestihan tuo vetoketjun siirtäminen meni samoin kuin se, etten halunnut taskuja housuihin.
Vielä siinäkään vaiheessa ei sytyttänyt kun kaavoja leikkasin ja mallailin kankaalle, että kuinka leveät lahkeet todellisuudessa olikaan (tai sitten vika on omassa silmässä). Onhan se hyvä huomata siinä vaiheessa, kun housut ovat vyötärökaitaletta ja lahkeiden huolittelua vaille valmiit, että lahkeet on aivan ylileveät, jopa omaan makuun. Eihän siinä auttanut kuin huristella koneella lahkeita kapeammaksi ja kapeammaksi. Jouduin jopa ottamaan vetoketjun irti, jotta sain kavennettua riittävästi. Ja voin muuten kertoa, että vetoketjun ompelu ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihin.
Lopulta olin tyytyväinen lahkeiden leveyteen ja pääsin laittamaan vyötärökaitaletta kiinni. Muistin myös sen, miksi en ole vuosiin sitä tehnyt. Helppohan se oli kiinni laittaa, ei siinä mitään, mutta on se vaan niin hidasta tai sitten olen liian pikku tarkka. Unohdinpa siinä kaikessa tohinassa tehdä eteen vielä muotolaskoksetkin. Noh ei voi mitään. En vaan jaksanut enää purkaa.
Ei siis oikeasti. Kaikin puolin tuli kivat housut. Siis oikeasti. Seuraaviin sammareihin kyllä muokkaan kaavaa lahkeista kapeammaksi ja vyötäröä myös. Tai sitten kokeilen ihan surutta toisenlaisella kaavalla hieman varioiden. Toisaalta nämä leveät lahkeet on vaan se mun juttu. Ei ahdista eikä purista. Puolensa siis kaikessa. Jaksoinpa virittää näihin housuihin oikein napinläven ja napin kuin ihka oikeat takataskutkin.
Ja joku linssiludekin eksyi kuvaan mukaan.
Parasta on kuitenkin se, että sain sammarit, juuri sellaiset kuin halusin. Ja kaiken lisäksi ne on oikeasti mukavat päällä. Tykkään!
Niin ja pahoittelut kuvien laadusta.. Kuvat mallia puhelin + instagram = epäselvä...

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Tarveompelua - Bokserit


Uuden opelukoneen testausta.

Pitkin syksyä katselin, kuinka yksi jos toinenkin käsityöihminen on boksereita tehnyt mm. lahjaksi. Tarkoin lueskelin blogeista ohjeita ja kaavaideoita. Niinpä eräänä päivänä tutkin miehen vaatekaappia ja nappasin jemmaan vanhat, vyötäröltä kulahtaneet bokserit ja leikkasin se saumojen mukaan kappaleiksi ja piirsin kaavan niiden pohjalta.
Lycra Eurokankaan palalaarista, kuminauha ompelijanmaailmasta.
Ensimmäisiin boksereihin kangas löytyi kotoa. Olin kankaan alunperin Eurokankaan palalaarista ostanut itselleni paitakankaaksi, mutta lycran ajattelin sopivan hyvin myös tähän tarkoitukseen, joten suunnitelman muutos. Sitten alkoi vyötärön kuminauhan metsästys. Pitkään sain netin ihmeellisessä maailmassa pyöriä ennen kuin silmiin osui ompelijamaailman sivuilta musta ja valkoinen vyötärökuminauha. Tilaukseenhan ne piti heti laittaa, jotta ompelemaan pääsisi. Joku ääni minua kuitenkin varoitti siitä, että homma saattaa lähteä tapansa mukaan lapasesta ja laitoin kangastukusta trikoita samalla kertaa tilaukseen.

Ensimmäiset bokserit valmistuivat ja annoin ne miehelle heti käyttöön. En halunnut lahjaksi tehdä ennen kuin olin varma siitä, että kaava todella toimii. Miehen kommenttina oli ensimmäisellä sovitus kerralla, että etukappale jää hänen mielestään liian matalaksi. Onneksi kuminauha ei ollut vielä kiinni ja sain tehtyä pienen nostokappaleen. Jälkeen päin mies vielä tuumaili, että takakappale olisi saanut olla myös aavistuksen korkeampi.
Korotettu malli
Kangas on kangastukusta tilattua trikoota.

Seuraavien boksereiden teossa otin nämä seikat huomioon. Vyötärölinjaa korotin kauttaaltaan muutamalla sentillä ja ensimmäisten boksereiden teosta olinkin jo oppinut sen, että mitkä osat oli hyvä tehdä kaksinkertaisena. Trikoo oli siitä hyvä, että se oli oikeasti helppo ommella lycraan verrattuna. Kilpparibokserit valmistuivatkin nopeasti, kun ei tarvinnut kankaan kanssa tapella. Päällekin istuivat kuulemma todella hyvin.
Kolmansien ja toistaiseksi viimeisten bokserein kanssa meinasi mennä hermot ihan totaalisesti. Materiaalina siinä oli ensimmäisten boksereiden tavoin lycra, mutta huomattavasti liukkaamman oloista kangasta kuin ensimmäisissä. Kuminauhan ompelujälkeen en ole ihan tyytyväinen, mutta en vain jaksanut alkaa purkamaan.
Materiaali on lycraa.
Se mikä minua tietysti eniten ilahduttaa, on se, että mies laittaa mielummin jalkaansa itse tehdyt kuin kaupasta ostetut. Pitääpä siis varmaan leikata kankaita valmiiksi ja täyttää kaapit omalla tuotannolla.