Paitatehdas - Joustofroteesta paidaksi

Tilasin vuoden vaihteen jälkeen Seliasta kangasyllärin. Hieman oli sellainen fiilis, että olisi sikaa ostanut säkissä. Joku muu valitsee kankaan puolestani tietämättä laisinkaan mieltymyksistäni tai elämäntilanteestäni. Pakettia avatessa mahassa kipristeli. Nistelin kangasta toisensa jälkeen sivuun ja hypistelin niitä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ehdoton aarre Selian ylläripussissa oli Leena Rengon suunnittelma joustofrotee Meripuutarhuri.

Moni ehkä mieltää joustofroteen lasten kankaaksi. Näin kankaassa kuitenkin heti paidan. Sellaisen rennon, jossa on hyvä olla kesälläkin vaikka siinä olisi pitkät hihat. Ja ehdottomasti huputon. Ah, materiaali olisi aivan loistava leirioloissa. Kotoa kun löytyi vielä valmiina lähestulkoon samanväristä resoria, olin onnesta soikeana.

Kaavan pohjana paidassa toimi burdan miesten huppari. Olin siitä jo aikaisemmin ehtinyt piirtämään itsellenikin kaavat ja ompelemaan siitä paidan. Nyt kavensin kaavaa hieman. Väljä saisi paita olla, muttei liian väljä. Kun siinä sitten asettelin kankaita kaavalle näytti siltä, ettei pitkiä hihoja saa mitenkään tehtyä. Miten tahansa kun hihan kaavaa asettelin, ei kangas vaan riittänyt. Eihän siinä auttanut muuta kuin tehdä hihoista 3/4 osa hihat.

Siinä vaiheessa kun paita oli valmis, jo hieman häiritsi hihojen pituus ja samalla paljastui toinen paidan murheenkryyni: Kaulus. Se ei tahtonut asettua millään ja selvästi kaipasi jotain. Tulin vain siihen tulokseen, että paitaa täytyy vielä muokata, jotta sen saa käyttöön. Tosin aikaahan siinä vierähti muutama viikko, ennen kuin sain työn alle muutokset. Katselin kankaan tilkkuja ja mallailin siihen hihan pidennys osaa. Ta daa, sen sai aivan nätisti otettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Kuumeisesti etsin hupun kaavaa ja asettelin sen huolellisesti kankaalle. Senkin sai otettua todella nätisti tilkulta.

Olihan siinä pientä näpertäistä ja piipertämistä, että sain resorit ommeltua hihoihin j huppuun kiinni. Tosin kyllä se oli sen arvoista. Nyt tuntuu, että paita istuu muutenkin päälle paremmin. Hihojen resorit ovat hyvän kokoiset, mutta hupusta tuli ehkä hieman liian iso joka suuntaan. Pääasia taitaa kuitenkin olla se, että paita on oikeasti todella mukava päällä ja sopii äärimmäisen hyvin niihin sammareihin, jotka tekaisin tuossa jokunen aika sitten.

Mitä enemmän paitaa pidän päällä sitä paremmalta se tuntuu. Vaikka lähtökohta kankaan hankkimiseen ei ehkä ollut oma valinta, mutta joskus kannattaa näinkin päin. Tämä paitaa varten odottaa ystävältä saatu oranssi joustofrotee, josta ajattelin caprit  tehdä paidan kaveriksi. Mut siis, ei varmaan epäselväksi jäänyt, että mä tykkään ihan hurjasti tästä paidasta. Ja tämän ylläripussin  sisällöstä positiivisesti hämmentyneenä laitoin uuden ylläripussin tilaukseen, vaikka edellisestäkin on kankaita ompelematta.

Projektina housut - Sammarit

Olen jo vuosia etsinyt kaupasta samenttihousuja, mutta täysin tuloksetta. Eihän samentti ole ollut muodissa pitkään aikaan. Olen myös kangaskauppoja kiertänyt läpi sillä silmällä, että jos jostain samenttikangasta käsiini saisin, mutta eipä sekään ole onnistunut ennen kuin vasta nyt.

Katselin tuossa eräänä päivänä kangastukun poistokankaita, kun silmiini hyppäsi samenttikangas. Pakkohan se oli tilaukseen laittaa samalla kun tilailin itselleni paitakangasta. Mutta koska tarvitsin myös housukaavat, suuntasin vielä eurokankaaseen kaavaostoksille. Siinä samalla katselin kankaita ja palalaarista silmiini hyppäsi kasa samenttia. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan siinä käytävällä tehnyt kunnon voitontanssin. Vihdoinkin!

Housujen kaavaksi valikoitui Burdan syksy-talvi 15-16 malliston housukaava 8087. Loistavan näköinen kaava leveine lahkeineen ja vyötärökaitaleineen. Bingo! Kotona sitten laavoja piirtäessä iski totaalinen black out. Miten kummassa saan siirrettyä vetoketjun siirrettyä edestä sivulle ja miten saan taskuttomat housut, eli mitä linjaa pitkin piirrän kaavan sivusta umpeen? Ei muuta kuin kaavasta kuva ja kysymys Facebookin ompeluryhmään ja sieltä tulikin nopea vastaus. Täysin loogisestihan tuo vetoketjun siirtäminen meni samoin kuin se, etten halunnut taskuja housuihin.

Vielä siinäkään vaiheessa ei sytyttänyt kun kaavoja leikkasin ja mallailin kankaalle, että kuinka leveät lahkeet todellisuudessa olikaan (tai sitten vika on omassa silmässä). Onhan se hyvä huomata siinä vaiheessa, kun housut ovat vyötärökaitaletta ja lahkeiden huolittelua vaille valmiit, että lahkeet on aivan ylileveät, jopa omaan makuun. Eihän siinä auttanut kuin huristella koneella lahkeita kapeammaksi ja kapeammaksi. Jouduin jopa ottamaan vetoketjun irti, jotta sain kavennettua riittävästi. Ja voin muuten kertoa, että vetoketjun ompelu ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihin.

Lopulta olin tyytyväinen lahkeiden leveyteen ja pääsin laittamaan vyötärökaitaletta kiinni. Muistin myös sen, miksi en ole vuosiin sitä tehnyt. Helppohan se oli kiinni laittaa, ei siinä mitään, mutta on se vaan niin hidasta tai sitten olen liian pikku tarkka. Unohdinpa siinä kaikessa tohinassa tehdä eteen vielä muotolaskoksetkin. Noh ei voi mitään. En vaan jaksanut enää purkaa.

Ei siis oikeasti. Kaikin puolin tuli kivat housut. Siis oikeasti. Seuraaviin sammareihin kyllä muokkaan kaavaa lahkeista kapeammaksi ja vyötäröä myös. Tai sitten kokeilen ihan surutta toisenlaisella kaavalla hieman varioiden. Toisaalta nämä leveät lahkeet on vaan se mun juttu. Ei ahdista eikä purista. Puolensa siis kaikessa. Jaksoinpa virittää näihin housuihin oikein napinläven ja napin kuin ihka oikeat takataskutkin.

Ja joku linssiludekin eksyi kuvaan mukaan.

Parasta on kuitenkin se, että sain sammarit, juuri sellaiset kuin halusin. Ja kaiken lisäksi ne on oikeasti mukavat päällä. Tykkään!

Niin ja pahoittelut kuvien laadusta.. Kuvat mallia puhelin + instagram = epäselvä...

Tarveompelua - Bokserit

Uuden opelukoneen testausta.

Pitkin syksyä katselin, kuinka yksi jos toinenkin käsityöihminen on boksereita tehnyt mm. lahjaksi. Tarkoin lueskelin blogeista ohjeita ja kaavaideoita. Niinpä eräänä päivänä tutkin miehen vaatekaappia ja nappasin jemmaan vanhat, vyötäröltä kulahtaneet bokserit ja leikkasin se saumojen mukaan kappaleiksi ja piirsin kaavan niiden pohjalta.

Lycra Eurokankaan palalaarista, kuminauha ompelijanmaailmasta.

Ensimmäisiin boksereihin kangas löytyi kotoa. Olin kankaan alunperin Eurokankaan palalaarista ostanut itselleni paitakankaaksi, mutta lycran ajattelin sopivan hyvin myös tähän tarkoitukseen, joten suunnitelman muutos. Sitten alkoi vyötärön kuminauhan metsästys. Pitkään sain netin ihmeellisessä maailmassa pyöriä ennen kuin silmiin osui ompelijamaailman sivuilta musta ja valkoinen vyötärökuminauha. Tilaukseenhan ne piti heti laittaa, jotta ompelemaan pääsisi. Joku ääni minua kuitenkin varoitti siitä, että homma saattaa lähteä tapansa mukaan lapasesta ja laitoin kangastukusta trikoita samalla kertaa tilaukseen.



Ensimmäiset bokserit valmistuivat ja annoin ne miehelle heti käyttöön. En halunnut lahjaksi tehdä ennen kuin olin varma siitä, että kaava todella toimii. Miehen kommenttina oli ensimmäisellä sovitus kerralla, että etukappale jää hänen mielestään liian matalaksi. Onneksi kuminauha ei ollut vielä kiinni ja sain tehtyä pienen nostokappaleen. Jälkeen päin mies vielä tuumaili, että takakappale olisi saanut olla myös aavistuksen korkeampi.

Korotettu malli
Kangas on kangastukusta tilattua trikoota.

Seuraavien boksereiden teossa otin nämä seikat huomioon. Vyötärölinjaa korotin kauttaaltaan muutamalla sentillä ja ensimmäisten boksereiden teosta olinkin jo oppinut sen, että mitkä osat oli hyvä tehdä kaksinkertaisena. Trikoo oli siitä hyvä, että se oli oikeasti helppo ommella lycraan verrattuna. Kilpparibokserit valmistuivatkin nopeasti, kun ei tarvinnut kankaan kanssa tapella. Päällekin istuivat kuulemma todella hyvin.

Kolmansien ja toistaiseksi viimeisten bokserein kanssa meinasi mennä hermot ihan totaalisesti. Materiaalina siinä oli ensimmäisten boksereiden tavoin lycra, mutta huomattavasti liukkaamman oloista kangasta kuin ensimmäisissä. Kuminauhan ompelujälkeen en ole ihan tyytyväinen, mutta en vain jaksanut alkaa purkamaan.

Materiaali on lycraa.

Se mikä minua tietysti eniten ilahduttaa, on se, että mies laittaa mielummin jalkaansa itse tehdyt kuin kaupasta ostetut. Pitääpä siis varmaan leikata kankaita valmiiksi ja täyttää kaapit omalla tuotannolla.

Lahjaksi miehelle - T-paita

Ostinpa kangasta. Ostaessani ajattelin, että siitä tulee kivat bokserit miehelle. No ei siitä boksereita tullut kun kangas loppui kesken. Sain inspiraation, joka oli toteutettava. Niinpä kangas taipui t-paidaksi. Toisaalta hyvä niin, sillä trikookangas olisi ollut ehkä hieman liian ohut boksereihin.

Hupparia miehelle tehdessä rakastuin kaavaan. Ah! Ihanat hihan leikkaukset. Malli ei ota hartioihin kiinni. Piirsinpä siinä sitten hihaa lyhempänä ja asettelin kaavoja kankaalle kun ymmärsin, ettei siitä varsinaista t-paitaa saa millään. Jos kangasta on ostanut metrin tehdäkseen bokserit, ei se metri välttämättä riitä oikeasti paitaan. Hihoja sitten lyhyemmäksi ja paidasta tuli lähes hihaton.

Olisi siitä kankaasta juuri ja juuri ne bokseritkin saanut, mutta onnistuin toisen hihan leikkaamaan väärin päin ja jouduin leikkaamaan sen uudestaan. Noh eipä tuo haittaa. Paita valmistui ja roikkui henkarissa kun pahainen epäilys hiipi esille.. Entä jos se ei sovi? Entä jos pää ei mahdu kaula-aukosta ulos..? Roikkuupa hölmön näköisesti. Siinä paitaa töllistellessäni tuumasin itselleni, että jos siinä on jotain pielessä niin se on helman lyhyys ja sen voi korjata jälkikäteen resorilla.

Kiva siitä tuli siis ihan aikuisten oikeasti. Ja hyvä se oli päällä, vaikka hihojen vuoksi taitaakin olla enemmän kesäpaita. Seuraavalla kerralla saa mies itse lähteä kauppaan mukaan valitsemaan kangasta. Tuleepa sitten juuri sellainen kuin haluaa.