Paitatehdas - Karhu sen olla pitää!

Selian paketin saavuttua, annoin miehen valita ihanasta homie jerseystä kuvan mistä lähtisin onpelemaan. Muutamaa kuvaa olin harkinnut ja kaikesta päätellen tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei minun oikeastaan olisi tarvinnut hältä edes kysyä.

Miehelle olen ommelluy jonkun verran, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin itselleni. Tälläkin hetkellä parit bokserit odottavat sitä, että saisin otettua nislasta kiinni itseäni ja ryhdyttyä tuumasta toimeen. 

Tällä kertaa työn alle päätyin kuitenkin t-paita miehelle. Homie Jerseystä karhun kuva ja mustaa trikoota kaveriksi. Toimiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Kaavaksi valikoitui tälläkin kertaa burdan kaava. Kankaiden leikkaamisen kanssa meinasi kyllä itku päästä, kun ei taipunut kangas millään siihen muitoon johon sen olisin halunnut. Täytyi kaava laittaa kahdesta kohdasta poikki, jottei karhulta olisi korvat hävinneet. 

Paita valmistui nopeasti ilman suurempia kommerverkkejä. Helman ja hihojen pituutta jäin omassa päässä arpomaan, mutta ajattelin, että hihat on ainakin helppo korjata, jos nikseen tulee. Hartialinjaan oli pakko tehdä levennys, jotta kaula-aukosta sai sopivan kokoisen ja miehen hartiat et jarraisi kiinni. Kaula-aukon huolittelulle kävi perinteiset. Hienosti ommeltua ja siistiä jälkeä, mutta väärällä puolella. Ehkä muistan tämän taas seuraavan työn yhteydessä. 

Ja mitä sitten tulee varsinaiseen paidan sovitukseen. Helman pituus oli hyvä, samoin kuin kaula-aukon leveys. Hartialinja oli kuin tehty miehelle. Istui kuulemma todella hyvin. Mutta ne hihat. Edellisessä t-paidassa ne olivat liian lyhyet ja tällä kertaa liian pitkät. Kuulemma ne on sitten keskimäärin juuri sopivat. Hihat menevät siis vielä kevyeen lyhennykseen.

Paitatehdas - syksyn värejä

Viettipä Selian puoti tovi sitten syntymäpäiviään ja heillä oli synttäriyllätyspussi myynnissä. Viisi metriä kangasta hyvään hintaan. Koska olen aikaisemminkin saanut Selian yllätyspusseista hyviä kankaita, uskaltauduin tälläkin kertaa tarttumaan tilaisuuteen. Eikä tarvinnut pettyä. Kankaat olivat ihan huiput ja saman tien alkoi mieli raksuttamaan erilisia ompelutöitä.

Yksi tilauksen ehdoton suosikki oli Homie Jersey, jossa on kotimaisia villieläimiä isoina kuvina. Katselin kangasta ja saman tien kiinnitin huomioni toiseen samasta paketista tulleeseen kankaaseen. Siinä se olisi, täydellinen trikoopaita, joka olisi ihan minun näköinen. Enää pitäisi valita sopiva kaava.

Kaavaksi valikoitui Burdan Easy -kaava, joka oli odottanut jo tovin käyttöönottoa. Tällä kertaa sain piirtää kaavat ja leikata kantaat ilman, että nelijalkainen ystävämme oli kiinnostunut touhusta. Kankaita neulottaessa tuli jo hyvä fiilis siitä, että väri ja kaavavalinnat olivat kerrankin mennyt ihan nappiin. Ja mikä himo olikaan päästä ompelemaan ja saada paita käyttöön.

Olimme sopineet ystäväni kanssa, että menisin hänen luokse ompelemaan. Yhden illan ompelu-urakalla olikin paita valmis. Samalla pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan saumuria ja ihastelemaan sen näppäryyttä. Ehkä saan itsellenikin hommattua saumurin jonain kauniina päivänä. Sen verran näppärä se oli etenkin helman, hihansuiden ja kaula-aukon resorien kiinnityksessä. Viimeistelyt tein ensimmäistä kertaa kaksoisneulalla.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka pientä parantamisen varaa toki olisi ollut.

Lahjaksi vauvalle - pientä ja pehmeää

Viime keväänä eräästä ryhmästä bongasin vauvalahjojen ketjun. Vaikka itsellä ei lapsia olekaan ja en tiedö tulenko niitä koskaan saamaan, halusin ilahduttaa muita ja samalla laittaa itseni haasteiden eteen. Samaan saumaan osui myös työkaverini esikoisen odotus, joten tuntui mielekkäälle tehdä useammalle lahja. Ryhmän kautta valitsin itselleni kaksi täysin tuiki tuntematonta ihmistä. Toisen näistä tapasin livenä toimitettua hänelle suoraan kotiin vauvalahjan ja toiselle puolestaan laitoin äskettäin postissa menemään pienen paketin.

Jälkimmäisen lahjan teko oli itsessään varsinainen haaste. Sain pienet vaatteet ommeltua ja unohdin kiireessä ja tohinassa ennen roihua laittaa ne postiin. Roihulta kotiuduttua oli koit ehtineen vaatteisiin käsiksi ja uusiksi meni koko homma. Ehdin hankkimaan uudet kankaat ja käymään vanhat läpi sekä pesemään valitut kankaat, sain vielä ompelemisen aloitettua, kunnes ranne sanoi vaihteeksi yhteistyösopimuksen irti. Viestittelin tuoreen äidin kanssa, annoin väliaika tietoja ja varmistelim, että vielähän koko 86 menee. Tuskastelin ja lähes revin hiuksia päästäni ja vannoin etten enää koskaan vastaavaan lähtisi.

Vaaleanpunaisen kangas on Selian ja punainen eurokankaan. 

Tuota vaaleanpunaista kangasta olen säästänyt hartaasti. Ajattelin kuitenkin, että se on loistava valinta pienelle tytölle ja punainen valikoitui puhtaasti kirkkaan värinsä vuoksi. Bodyjen kaavana toimi ystävältäni saama bodykaava kokoa 68. Yhden bodyn olin aikaisemmin ommellut työkaverin lapselle. Tässä siis sarjassa toinen ja kolmas. Jälleen kerran oli pieniä haasteita ja lopputulos olisi voinut olla aavistuksen parempikin. Tyytyväinen näihin olen kuitenkin.

Punaisesta kankaasta tuli välittömästi mieleen Minni Hiiri. Pitihän Minnin kuva silittää kankaaseen kiinni. Mutta tällä hetkellä kotoa puuttuu silityslauta vanhan mennessä rikki, ehdin onneksi työpäivän lomassa silittämään Minnin kuvan bodyyn. Nepparit olivat toinen varsinainen haaste. Onneksi niitä löytyi läheltä ja vieläpä yksittäinen myytävänä.

Lyhyt hihainen body. Tämä oli huomattavasti helpompi tehdä. Kangas asettui ihan toisella tavalla kuin punaisen bodyn. Tosin kangasta leikatessa piti ottaa kuvat huomioon. Niissäkin onnistuin ihan hyvin. Niin etu- kuin takakappaleeseen sain kokonaiset kuvat. Tätä ihaista kangasta jäi vielä pala jemmaan.

Paketti saavutti ihanan ja kärsivällisen vastaanottajan tällä viikolla. Sain ihanan kiitos vietin ja tuntui hyvältä kun sai toiselle hyvän mielen. Vaikka näiden bodyjen teko venyi ja venyi, jaksoi saaja olla kärsivällinen. Ihanan palautteen myötä muutin myös mieleni. Ehkäpä sittenkin ilahdutan taas jota kuta ensi vuonna. Hyvää mieltä on mukava laittaa eteenpäin.

Lahjaksi nuorelle - Syksyyn valmistautuminen

Voisin väittää olevani syksyihmisiä. Mikäpä on ihananpaa kuin kiskoa paksumpaa vaatetta ylle ja samota metsiä sienien toiveessa. Tai miten olisi upean ruskan ihastelu? Sopii niin minulle. Iltojen pimennessä on ihana laittaa kynttilät palamaan ja vaan tunnelmoida. Niin ja lankojen esille ottaminen ja virkkaamiseen valmistautuminen.

Toinen mikä ehdottomasti kuuluu syksyyn on työkokousten alkaminen. Kun sitä kerran viikossa tulee istuttua vähintään kaksi tuntia kokouksessa, on pakko nysvätä jotain, että jaksaisi keskittyä eikä turhaantuisi ihan niin pahasti. Tähän mennessä minut on onnistuneesti pelastanut virkkaus.

Pinterestistä löytyy vaikka ja mitä kivaa. Olen kyllä tuumannut, että se on varsin petollinen paikka, sillä sinne jää jotenkin vaan jumiin kaikkien niiden ihanuuksien keskelle. Tovi sitten selasin pinterestiä ja silmiini osui pipo, joka huusi tekemään. Eihän siinä voinut kuin marssia lankoja ostamaan ja lopputulos oli se, etten saanut sitä  väriä, jota olisin halunnut. Ostin sitten tummempaa ja heti jouduin varioimaan, koska en voinutkaan tehdä sitä mitä aioin.

Pipon pohja tuli nopeasti, vaikka koen olevani armottoman hidas virkkaamaan. Eilen työkokouksessa istuessa sain pitkälle tehtyä ja loppu syntyi kuin itsestään aamupuhteena. Vielä pitäisi koristukset virkata ja sitten se olisi valmis. Maltan tuskin odottaa.