Lahjaksi miehelle - T-paita

Ostinpa kangasta. Ostaessani ajattelin, että siitä tulee kivat bokserit miehelle. No ei siitä boksereita tullut kun kangas loppui kesken. Sain inspiraation, joka oli toteutettava. Niinpä kangas taipui t-paidaksi. Toisaalta hyvä niin, sillä trikookangas olisi ollut ehkä hieman liian ohut boksereihin.

Hupparia miehelle tehdessä rakastuin kaavaan. Ah! Ihanat hihan leikkaukset. Malli ei ota hartioihin kiinni. Piirsinpä siinä sitten hihaa lyhempänä ja asettelin kaavoja kankaalle kun ymmärsin, ettei siitä varsinaista t-paitaa saa millään. Jos kangasta on ostanut metrin tehdäkseen bokserit, ei se metri välttämättä riitä oikeasti paitaan. Hihoja sitten lyhyemmäksi ja paidasta tuli lähes hihaton.

Olisi siitä kankaasta juuri ja juuri ne bokseritkin saanut, mutta onnistuin toisen hihan leikkaamaan väärin päin ja jouduin leikkaamaan sen uudestaan. Noh eipä tuo haittaa. Paita valmistui ja roikkui henkarissa kun pahainen epäilys hiipi esille.. Entä jos se ei sovi? Entä jos pää ei mahdu kaula-aukosta ulos..? Roikkuupa hölmön näköisesti. Siinä paitaa töllistellessäni tuumasin itselleni, että jos siinä on jotain pielessä niin se on helman lyhyys ja sen voi korjata jälkikäteen resorilla.

Kiva siitä tuli siis ihan aikuisten oikeasti. Ja hyvä se oli päällä, vaikka hihojen vuoksi taitaakin olla enemmän kesäpaita. Seuraavalla kerralla saa mies itse lähteä kauppaan mukaan valitsemaan kangasta. Tuleepa sitten juuri sellainen kuin haluaa.

Lahjaksi miehelle - collegepaita

Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa.

Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.

Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.

Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.

Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.


Kankaina vaaleanruskea jenkkicollege ja tummansinen resori,

Make Bra - Rintaliivit omien mittojen mukaan

Olin viikonloppuna Make Bran järjestämällä alusvaatekurssilla. Olin melkein vuoden verran odottanut tuota kurssia kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai meni päin seiniä. No sunnuntai olikin sitten jo  huomattavasti parempi päivä ja jotain sain sen tään aikaiseksi. 

Lauantaina sain foamit leikattua kuppeja varten. Kotona uskalsin ommella jonkin verran, mutta sitten meni sormi suuhun. Päätin työn antaa odottaa sunnuntaihin ja sitten jatkaa. Sunnuntai aamuna sitten hursitelin koneella foamit loppuun ja aloitin liivien päälikankaiden leikkaamisen.

Kaikki kankaat olivat neulosta. Se kun joustaa niin oli helppoa saada kuppien pääliskankaatkin kohdalleen ja pingotettua. Joustamattomasta kankaasta tehdessä täytyy muistaa jättää ulkosaumoihin ylimääräistä kangasta, jotta pingotus saadaan tehtyä. 

Lykran ompelusta en tykännyt yhtään. Kangas ei meinannut pysyä millään paikallaan. Koko ajan se liikkui johonkin suuntaan ja vähän väliä sai olla purkamassa ja asettamassa mm. kuminauhaa oikeaan kohtaan. Kuppien kiinnittäminen oli aavistuksen haastavaa, mutta ontelonauhan laitto sujui taas ilman mitään ongelmia. Ontelonauhan kiinnitys on milli puuhaa, sillä se vaikuttaa myön liivien kuppikokoon.

Liivejä en saanut kurssin aikana valmiiksi, mutta paljosta ei jäänyt kiinni. Ehkä kaikkein haastavinta oli ottaa liivien hakasten kiinnityskohdan mitta yksin. Onneksi se onnitui kerta heitolla. Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kaikkein haastavinta koko työssä oli kuppien huolittelunauhan laitto. Voin muuten sanoa, ettei mennyt nyt ihan niin kuin strömsössä. Nauha irtoili vähän väliä ja meni ihan minne sattui. Ja kun ei sitä oikein saanut neulattuakaan, kun neulat noustavat hieman nauhaa kuitenkin mutkalle. Takapuolelta sain sitten tuonkin vaiheen menemään huomattavasti siistimmin. 

Olihan tuossa paljon sellaista pientä näpertämistä johon kului aikaa. Vaikka en ole missään määrin ompelujälkeen tyytyväinen niin sain hyvät liivit. Kaikkein parastahan tässä on se, että ne ovat oikeasti vielä hyvät päälläkin. Toki vielä pitää hieman hieno säätöä tehdä olkainten kanssa, mutta muuten ne on nyt valmiit.

Kurssilla valmistuin ihan mahtavan näköisiä liivejä ja töissä sitten kerroin kurssista, kuinka saa juuri sellaiset liivit kuin haluaa ja juuri omien mittojen mukaan. Siihen vaan työkaveri tuumasi, että "tai sellaiset kuin tulee".

Villasukat villtsee: Ne ensimmäiset

Olen pitkään facebooksissa katselut toinen toistaan ihanampia ja taidokkaampia villasukkia ja ajattelin, että ehkä minäkin vielä oppisin joku päivä. En ollut koskaan aikaisemmin villasukkia tehnyt, mutta kaikki ne ihanat kuviot saivat sormeni syyhyymään, mutta se kantapää. Se on niin vaikea ja aina jäi aloittamatta ja kokeilematta. 

Yläasteella ollessani, kun piti valita lapaset tai villasukat, valitsimme parhaan ystäväni kanssa lpaset. Ne kun on paljon helpommat tehdä, kun ei ole sitä kantapäätä. Yhden peukalon kun taikoo tuosta vaan, mutta kantapää oli sellainen hirviö, että että.. Nyt näin 15 vuotta vanhempana sitä vain kiroaa itseään silloin. Oliko pakko mennä helpoimman kautta? Kuinka monet ihanat villasukat olisinkaan ehtinyt tekemään näiden vuosien aikana? 

Noh onneksi vilasukan teko on taito, jonka voi opettella näin myöhemminkin. 

12 silmukkaa puikolla. Resosi kaksi oikein, kaksi nurin. Sen jälkeeen joka toinen silmukka sinisellä ja joka toinen vihreällä. Lankana näissä on jokin kauan kauan sitten ostettu akryylilanka, joka on jäänyt kaapin perukoille odottamaan juurikin villasukkien tekoa.

Eikä kantapää nytkään mennyt niin kuin  strömsössä. Rehellisesti sanottuna en tajunnut yhtään mitään siitä ohjeesta, jota katsoin, joten sovelsin ihan itse ja ihan kaiken. Tässä sukkaparissa on teknisistä syistä kantapää tehty oikein nurin -tekniikalla. Sillä sain nimittäin varmstettua, että sukka menee oikeasti myös jalkaan asti.

Siinä se on. Ihan ensimmäinen sukkapari ikinä!

Ja mikä tunne! Ensimmäiset villasukat mistä tuli oikeasti villasukat eikä lapaset. Nyt on puikolla jo toiset villasukat. Ja ehkä tällä kertaa saan tehtyä kantapäätkin niin kuin pitäisi.