Paitatehdas - syksyn värejä

Viettipä Selian puoti tovi sitten syntymäpäiviään ja heillä oli synttäriyllätyspussi myynnissä. Viisi metriä kangasta hyvään hintaan. Koska olen aikaisemminkin saanut Selian yllätyspusseista hyviä kankaita, uskaltauduin tälläkin kertaa tarttumaan tilaisuuteen. Eikä tarvinnut pettyä. Kankaat olivat ihan huiput ja saman tien alkoi mieli raksuttamaan erilisia ompelutöitä.

Yksi tilauksen ehdoton suosikki oli Homie Jersey, jossa on kotimaisia villieläimiä isoina kuvina. Katselin kangasta ja saman tien kiinnitin huomioni toiseen samasta paketista tulleeseen kankaaseen. Siinä se olisi, täydellinen trikoopaita, joka olisi ihan minun näköinen. Enää pitäisi valita sopiva kaava.

Kaavaksi valikoitui Burdan Easy -kaava, joka oli odottanut jo tovin käyttöönottoa. Tällä kertaa sain piirtää kaavat ja leikata kantaat ilman, että nelijalkainen ystävämme oli kiinnostunut touhusta. Kankaita neulottaessa tuli jo hyvä fiilis siitä, että väri ja kaavavalinnat olivat kerrankin mennyt ihan nappiin. Ja mikä himo olikaan päästä ompelemaan ja saada paita käyttöön.

Olimme sopineet ystäväni kanssa, että menisin hänen luokse ompelemaan. Yhden illan ompelu-urakalla olikin paita valmis. Samalla pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan saumuria ja ihastelemaan sen näppäryyttä. Ehkä saan itsellenikin hommattua saumurin jonain kauniina päivänä. Sen verran näppärä se oli etenkin helman, hihansuiden ja kaula-aukon resorien kiinnityksessä. Viimeistelyt tein ensimmäistä kertaa kaksoisneulalla.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka pientä parantamisen varaa toki olisi ollut.

Lahjaksi vauvalle - pientä ja pehmeää

Viime keväänä eräästä ryhmästä bongasin vauvalahjojen ketjun. Vaikka itsellä ei lapsia olekaan ja en tiedö tulenko niitä koskaan saamaan, halusin ilahduttaa muita ja samalla laittaa itseni haasteiden eteen. Samaan saumaan osui myös työkaverini esikoisen odotus, joten tuntui mielekkäälle tehdä useammalle lahja. Ryhmän kautta valitsin itselleni kaksi täysin tuiki tuntematonta ihmistä. Toisen näistä tapasin livenä toimitettua hänelle suoraan kotiin vauvalahjan ja toiselle puolestaan laitoin äskettäin postissa menemään pienen paketin.

Jälkimmäisen lahjan teko oli itsessään varsinainen haaste. Sain pienet vaatteet ommeltua ja unohdin kiireessä ja tohinassa ennen roihua laittaa ne postiin. Roihulta kotiuduttua oli koit ehtineen vaatteisiin käsiksi ja uusiksi meni koko homma. Ehdin hankkimaan uudet kankaat ja käymään vanhat läpi sekä pesemään valitut kankaat, sain vielä ompelemisen aloitettua, kunnes ranne sanoi vaihteeksi yhteistyösopimuksen irti. Viestittelin tuoreen äidin kanssa, annoin väliaika tietoja ja varmistelim, että vielähän koko 86 menee. Tuskastelin ja lähes revin hiuksia päästäni ja vannoin etten enää koskaan vastaavaan lähtisi.

Vaaleanpunaisen kangas on Selian ja punainen eurokankaan. 

Tuota vaaleanpunaista kangasta olen säästänyt hartaasti. Ajattelin kuitenkin, että se on loistava valinta pienelle tytölle ja punainen valikoitui puhtaasti kirkkaan värinsä vuoksi. Bodyjen kaavana toimi ystävältäni saama bodykaava kokoa 68. Yhden bodyn olin aikaisemmin ommellut työkaverin lapselle. Tässä siis sarjassa toinen ja kolmas. Jälleen kerran oli pieniä haasteita ja lopputulos olisi voinut olla aavistuksen parempikin. Tyytyväinen näihin olen kuitenkin.

Punaisesta kankaasta tuli välittömästi mieleen Minni Hiiri. Pitihän Minnin kuva silittää kankaaseen kiinni. Mutta tällä hetkellä kotoa puuttuu silityslauta vanhan mennessä rikki, ehdin onneksi työpäivän lomassa silittämään Minnin kuvan bodyyn. Nepparit olivat toinen varsinainen haaste. Onneksi niitä löytyi läheltä ja vieläpä yksittäinen myytävänä.

Lyhyt hihainen body. Tämä oli huomattavasti helpompi tehdä. Kangas asettui ihan toisella tavalla kuin punaisen bodyn. Tosin kangasta leikatessa piti ottaa kuvat huomioon. Niissäkin onnistuin ihan hyvin. Niin etu- kuin takakappaleeseen sain kokonaiset kuvat. Tätä ihaista kangasta jäi vielä pala jemmaan.

Paketti saavutti ihanan ja kärsivällisen vastaanottajan tällä viikolla. Sain ihanan kiitos vietin ja tuntui hyvältä kun sai toiselle hyvän mielen. Vaikka näiden bodyjen teko venyi ja venyi, jaksoi saaja olla kärsivällinen. Ihanan palautteen myötä muutin myös mieleni. Ehkäpä sittenkin ilahdutan taas jota kuta ensi vuonna. Hyvää mieltä on mukava laittaa eteenpäin.

Lahjaksi nuorelle - Syksyyn valmistautuminen

Voisin väittää olevani syksyihmisiä. Mikäpä on ihananpaa kuin kiskoa paksumpaa vaatetta ylle ja samota metsiä sienien toiveessa. Tai miten olisi upean ruskan ihastelu? Sopii niin minulle. Iltojen pimennessä on ihana laittaa kynttilät palamaan ja vaan tunnelmoida. Niin ja lankojen esille ottaminen ja virkkaamiseen valmistautuminen.

Toinen mikä ehdottomasti kuuluu syksyyn on työkokousten alkaminen. Kun sitä kerran viikossa tulee istuttua vähintään kaksi tuntia kokouksessa, on pakko nysvätä jotain, että jaksaisi keskittyä eikä turhaantuisi ihan niin pahasti. Tähän mennessä minut on onnistuneesti pelastanut virkkaus.

Pinterestistä löytyy vaikka ja mitä kivaa. Olen kyllä tuumannut, että se on varsin petollinen paikka, sillä sinne jää jotenkin vaan jumiin kaikkien niiden ihanuuksien keskelle. Tovi sitten selasin pinterestiä ja silmiini osui pipo, joka huusi tekemään. Eihän siinä voinut kuin marssia lankoja ostamaan ja lopputulos oli se, etten saanut sitä  väriä, jota olisin halunnut. Ostin sitten tummempaa ja heti jouduin varioimaan, koska en voinutkaan tehdä sitä mitä aioin.

Pipon pohja tuli nopeasti, vaikka koen olevani armottoman hidas virkkaamaan. Eilen työkokouksessa istuessa sain pitkälle tehtyä ja loppu syntyi kuin itsestään aamupuhteena. Vielä pitäisi koristukset virkata ja sitten se olisi valmis. Maltan tuskin odottaa.

Lahjaksi vauvalle - Pienen pieniä vaatteita

Toukokuun alussa pääsin vihdoin jälleen ompelemaan. On se jännä, miten tuollainen lääkärin asettama ompelukielto sai sormet syyhyämään ja kankaita hipelöimään. Mistään isosta en uskaltanut aloittaa ompelu-urakkaa, ettei tule kerralla niskoille liikaa rasitusta, niinpä päädyin ompelemaan pienen pieniä lahjavaatteita, kun olin ystävältä saanut vielä parit kaavat lainaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sellainen tilanne, etten osannutkaan tulkita kaavaa, vaikka sitä pyörittelin käsissä.

Ensimmäinen vauvan vaatepari, jonka olen ommellut. Olenhan minä ommellut pieniä vaatteita ennenkin, mutta en ihan tätä koko luokaaa. Tai jos olen niin siitä on kyllä niin monta vuotta aikaa, eten muista. Kilppari kankaan joku saattaakin muistaa. Kankaan hommasin silloin loppu vuodesta miehen boksereita varten, muta sitä on edelleen jäljellä ja kangashan oli kangastukulta, samoin kuin punainen resorikin.

Tämä setti meni pienelle pojalle. Valokuvauksen lomassa itselleni iski paniikki. Sopiihan tämä pojalle, kun tässä on punaiset resorit. Vastavärit hämäsivät tehokkaasti silmää. Muutama kysely ja vastaus oli, että kyllä sopii. Niinpä rohkenin nämä luovuttaa eteenpäin.

Ihana työkaverini odottaa myös lasta ja päätin häntä ilahduttaa pienellä paketilla. Bobyn kankaat ovat Seliasta, Housujen kangas eurokankaasta ja resori kangastukusta. Muistan, kuinka leikkasin bodyn kankaita ja kysyin toiselta työkaveriltani, että onko koon 62 body tosiaan näin iso. Omaan silmään se näytikin paljon isommalta kuin odotin, vaikka kotona jemmabodyyn verratessa olivat tosiaan hyvin saman kokoisia. 

Näitä ompelin kyllä pitkään ja hartaasti. Mieltä lämmitti, että saan ilahdutaa muita. Kumpikin odottava äiti oli otettu vaatesetistään ja minä olin ylpeä itseästäni, kun olin onnistunut täysin yli odotuksien.